torstai 9. tammikuuta 2014

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi (äänikirja)


Olen jossakin yhteydessä maininnutkin, että Risto Jarvan ohjaama Jäniksen vuosi on minulle hyvin tärkeä elokuva, jonka olen nähnyt lukemattomia kertoja. Nyt on tosin jostakin syystä tullut parin vuoden tauko, ehkäpä pitäisikin katsoa leffa äänikirjarupeaman jälkeen. Koska elokuvalla on niinkin tärkeä paikka sydämessäni, olen tuntenut ymmärrettävästi kiinnostusta, mutta myös kammoa Arto Paasilinnan alkuperäisteosta kohtaan. Olen tiennyt sen verran, että elokuva eroaa osittain kirjasta, joten en ole uskaltautunut ottamaan selvää, kuinka olennaisesti Paasilinnan tarina eroaa Jarvan näkemyksestä.
Mutta kun loppuvuonna etsiskelin itselleni sopivaa kuunneltavaa työmatkoille, tuntui siltä, että aika olisi viimeinkin kypsä Arto Paasilinnan Jäniksen vuodelle.

Kirjan lukee näyttelijä Ahti Jokinen. Pidin hänen luennastaan valtavasti! Hän tulkitsi kirjaa juuri niin ilmeikkäästi kuin tarinaan sopiikin, muttei kuitenkaan liian päälleliimatusti tai alleviivatusti. Piti käydä heti katsomassa, mitä muuta Jokinen on lukenut ja Elisa Kirjalta löytyi ainakin Muumeja hänen lukemanaan. Täytyy testata nekin.

Jäniksen vuoden juoni lienee monelle tuttu. Toimittaja Vatanen lähtee metsään etsimään auton alle jäänyttä jänistä ja katoaa kesäyöhön. Alkaa Vatasen ja jäniksen yhteinen matka halki Suomen. Matka vie muun muassa Savoon ja Lappiin. Vatanen ehtii tulla pidätetyksi, auttaa metsäpalon sammuttamisessa, nostaa vedestä ja myydä edelleen saksalaista sotaromua, elää erakkona kämpällä Lapissa, pelastaa jänis muinaiselta uhrirituaalilta, metsästää karhua ja niin edelleen. Syy Vatasen elämänmuutokseen on totaalinen kyllästyminen moderniin yhteiskuntaan ja etelän kaupunkielämään. Vatanen on downshiftaaja ennen kuin koko termiä on edes keksitty. Paitsi että Vatanen ei kotoile tai lähde Intiaan joogaamaan vaan hän painuu korpeen yhdessä uskollisen jäniksensä kanssa.

Vatasen hahmo jää elokuvassa vähän vaivaamaan: mistä ja minkälaisista oloista tulee tällainen mies? Vaikka kirjassa Vatasen henkilöä avataan vähän enemmän, jää hän edelleenkin hieman mysteeriksi. Mistä johtuu tällainen totaalinen kyllästyminen "sivistyneeseen" maailmaan? Ainakin Vatanen on tavattoman kätevä ja eräkelpoinen mies toimittajaksi. Hän osaa korjata savupiipun ja kaataa karhun, jos tahtoo.

Nyky-yhteiskunnan (tai siis 1970-luvun yhteiskunnan, silloinhan kirja ilmestyi) kritiikki on yksi kirjan keskeisiä piirteitä. Paasilinna kuvaa ihmisen vieraantumista luonnosta  ja korostaa sitä sillä, että Vatasen on kaikista helpointa kiintyä villieläimeen, jänikseen, ihmisten tai edes ihmisten kesyttämien eläinten sijasta. Ihmisen ja eläimen ystävyys onkin koko kirjan läpi kestävä teema. Jäniksen kautta Paasilinna kuvaa myös jännittävästi sitä, miten eri tavoin ihmiset voivat luontokappaleeseen suhtautua. Se voi herättää suurta hellyyttä ja omistushalua tai sitten jotain aivan päinvastaista.

Kirja tosiaan on hieman erilainen kuin elokuva. Risto Jarvan luontoyhteyttä korostaneeseen elokuvaan olisikin sopinut vähän huonosti hurja ja pakkomielteinen karhunjahti läpi kalotin. Yleisesti ottaen elokuva myötäilee kirjan alkuosaa varsin tarkastikin, mutta lopussa Jarva on ottanut vapauksia tarinan suhteen jo tiivistyksenkin vuoksi. Minulle tuli vähän yllätyksenä, kuinka novellimainen kirjan rakenne on. Monet luvuista ovat itsenäisiä pienoiskertomuksia, joita sitoo toisiinsa miehen ja jäniksen väeltaminen ympäri Suomen. Mielestäni kirjan loppu onnistui  kuitenkin sitomaan nämä tarinat varsin hyvin toisiinsa.

Paasilinnasta ei tietenkään voi puhua mainitsematta huumoria. Vaikka Jäniksen vuodessa on paljon kaihoisaa mieltä, on siinä myös vekkulia iloa. Kohtaus, jossa hieno ruotsalaisrouva lusikoi keittolautaseltaan jäniksenpapanoita on karkeasta huumoristaan huolimatta kertakaikkisen hyvin toteutettu, monipuolinen ja ennen kaikkea hulvattoman hauska kohtaus!

Kaiken kaikkiaan äänikirja oli minulle positiviinen elämys, enkä pelkäämälläni tavalla järkyttynyt kirja- ja elokuvaversioiden välisistä eroista. Kuunnellessani mietin, että olen nähnyt paljon Paasilinnan kirjoista tehtyjä elokuvia, mutten muista lukeneeni hänen teoksiaan ollenkaan. Sen verran paljon pidin Paasilinnan leppoisasta tyylistä, että täytyy ehdottomasti lukea häneltä jotakin muutakin. Ehdotuksia?

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
Wsoy/Elisa Kirja äänikirja 2007
4h 57 min
Lukijana Ahti Jokinen

7 kommenttia:

  1. Ulvova mylläri on toinen Paasilinna-suosikkini mutta se on kyllä yleissävyltään synkempi...Hirtettyjen kettujen metsä ja Ukkosenjumalan poika ovat myös paremmasta päästä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä! Ulvovan myllärin onkin tuttu, olen nähnyt sen kesäteatterissa ja muistaakseni myös elokuvana joskus. Nuo kaksi muuta ovatkin minulle ihan outoja. Pikagoogletuksen perusteella ainakin Ukkosenjumalan poika herätti mielenkiintoni oitis.

    VastaaPoista
  3. Mä tykkään Jäniksen vuoden jälkeen eniten Operaatio Finlandiasta ja Onnellisesta miehestä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä tietää, että Ahti Jokinen on hyvä lukija! Juuri tänään näin yhden Muumi-äänikirjan, mutta koska lukija ei ollut tuttu, en uskaltanut lainata -- mutta pitääpäs käydä lainaamassa :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen nähnyt Jäniksen vuoden elokuvana monet kerrat, mutta kirjaa en ole vielä lukenut. En tiedä kykenisinkö kuuntelemaan sitä Ahti Jokisen lukemana, niin vahvasti miellän hänet Mummo -tv-sarjan isäksi :D Arto Paasilinnaa en ole muutenkaan lukenut, mutta suunnitelmissa kyllä on! Itse asiassa Jäniksen vuotta olen kirja-alesta sillä silmällä katsonutkin...

    VastaaPoista
  6. Onnellinen mies on erinomainen

    VastaaPoista
  7. Hyvin kirjoitettu, onneksi olkoon. Minäkin luin ja katsoin Risto Jarvan elokuvan. 2-3 kysymystä kirjasta jäi mieleen: kuvataanko tapahtumia
    aikajärjestyksessä eli kronologisesti? Onko ennakointia tai takaumia? Mitä ajattelette? ☺️ kiitos T. Lari

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...