perjantai 29. marraskuuta 2013

William Shakespearen Romeo ja Julia Timo Mäkelän sarjakuvana


Sarjakuva on varsin harvinainen näky tässä blogissa. Aina välillä on kuitenkin hyvä rikkoa rajoja ja sivistää itseään. Ja tietenkin tarjota teille lukijoille mainioita lukuvinkkejä myös Amman lukuhetken perinteisen boxin ulkopuolelta. Tähän tarkoitukseen Timo Mäkelän piirtämä sarjakuvaromaani Romeo ja Julia sopii erinomaisesti. Ajatus maailman kuuluisimmasta rakkaustarinasta ja sen esittämisestä sarjakuvan muodossa on kutkuttava. Ja hyvin Mäkelä onnistui odotukseni täyttämäänkin.

Mäkelän kädenjälki on sopivan selkeää harjaantumattomalle sarjakuvan lukijalle. Kuitenkin kuvat ovat emotionaalisesti vahvoja. Romaanin onnistumisen kannalta se on keskeinen asia, eihän paljon suurempia ja pakahduttavampia tunteita käsittelevää tarinaa maailmankirjallisuudesta löydy kuin mitä Romeo ja Julia on. 

Pidin paljon siitä, että Mäkelä siirtää tarinan Helsinkiin ja vuoteen 1910. Yleisö saapuu seuraamaan teatteriesitystä, joka vie oman aikansa pääkaupunkiin. Kyseinen aikakausi on kiehtonut itseäni aina suuresti, joten ihastuin tuttuja paikkoja esitteleviin miljöökuviin. Yksi keskeinen tapahtumapaikka on ruttopuisto, mutta myös esplanadi, kasvitieteellinen puutarha, tuomiokirkko ja lukemattomat tutut kadunkulmat esiintyvät kirjan sivuilla. Capuletien talo ja kuuluisa parvekekin on todellinen rakennus. Mäkelä on jättänyt mukavan pikku salapoliisitehtävän lukijalle tässä asiassa. Mikäli internetin ihmemaailmaan on luottamista, veikkaisin kyseessä olevan Svenska Klubbenin talon Liisanpuistikon laidalla (paremmat Helsingin tuntijat korjatkoot, jos olen väärässä).

On suorastaan yllättävää, kuinka hyvin onneton rakkaustarina taipuu sekä sarjakuvamuotoon että täysin uuteen ympäristöön. Isä Lavrenti on ortodoksipappi ja Romeo piilottelee ensin pahamaineisessa ja rakenteilla olevassa Kallion kaupunginosassa ja lähtee myöhemmin maanpakoon Tallinnaan. Tuttu tarina tuntui jotenkin kummasti muuttuvan myös koskettavammaksi kun se tuli ajallisesti ja maantieteellisesti lähemmäksi.

Sen sijaan se, mihin en ollut niin ihastunut, oli tarinan kieli. Sarjakuvamuotoon pakattuna tekstistä oli karissut Shakespearelle tunnusomainen soljuva poljento lähes kokonaan. Kun siis jatkossa haluan palata näytelmään, ja aina välillä minulle näyttää tulevan siihen tarve,  valitsen kyllä perinteisen version. Mutta kyllä tämä sarjakuvaromaanikin kannattaa lukea. Niille, jotka tuntevat rimakauhua klassikkoon tarttumisessa, on tämä helppo tapa tutustua tarinaan. Kaltaisilleni sarjakuvauntuvikoille tuttu tarina taas alentaa kynnystä tutustua uuteen taiteenlajiin. Ja meille, jotka Romeon ja Julian ovat jo moneen kertaan lukeneet, tuo Mäkelän versio uuden tulkinnan ja vivahteen aiempia kokemuksia täydentämään. Romeo ja Juliahan on tarina, jota on varioitu ja versioitu maailmanhistoriassa aina. Ehkä siitä syystä, että ikiaikainen teema sopii hyvin erilaisiin aikoihin ja paikkoihin. Tämä autonomian ajan Suomeen sijoittuva sarjakuvaversio puolustaa paikkaansa kaikkien versioiden rinnalla varsin oivallisesti.

Timo Mäkelä: William Shakespearen Romeo ja Julia Timo Mäkelän sarjakuvana
Arktinen banaani 2013.
432s.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa


Pasi Ilmari Jääskeläinen on kirjailija, joka on pysynyt minulle koko blogiaikani ajan hiertävänä, ratkaisemattomana ongelmana. Pidän valtavasti hänen tavastaan kirjoittaa ja käyttää kieltä. Vielä enemmän pidän hänen omaperäisyydestään ja tavasta kulkea omia, kotimaiselle kirjallisuudelle kovin koskemattomia polkuja pitkin. Siitä huolimatta olen kokenut sekä Harjukaupungin salakäytävät- että Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanit henkilökohtaisella tasolla häiritseviksi, jopa osittain vastenmielisiksi lukukokemuksiksi. Lumikko-arviossani olen nimittänyt tätä tunnetta kalmanhajuksi, joka tihkuu Jääskeläisen tekstistä. Tämä sama epämääräisen painostava, perusturvallisuuden tunnetta jäytävä "kaikki ei ole nyt hyvin" -tunnelma leimaa myös kirjailijan uutta Sielut kulkevat sateessa -romaania.

Heti alkuunsa on kerrottava, että koska haastattelin Jääskeläistä Kirjakantissa lauantaina, oli lukuprosessini
huomattavasti tarkempi ja analyyttisempi kuin normaalisti lukiessani. Kirja suorastaan pursusi pieniä muistilappusia tärkeiden kohtien merkiksi. Tosin kirja houkuttelee pohtivaan, hitaaseen ja filosofiseen lukutapaan jo itsessäänkin. Sen verran syvissä vesissä, jopa pinnan alla, kirjassa liikutaan. Aiheena ei ole enemmän eikä vähemmän kuin kaikki se, mihin me uskomme. Onko olemassa elämää kuoleman jälkeen? Onko olemassa Jumalaa tai mitään sen kaltaista olentoa? Jos on, millainen jumaluus se on? Onko mikään, mihin uskomme totta, vai kenties harhaa? Epäilemättä moni lukija saattaa kokea aihepiirin hivenen raskaana, mutta kun itse merkitsin pitkään harrastusluentooni heti lenkkeilyn ja lukemisen jälkeen ontologisen pohdiskelun (sittemmin pääsin yli kaksikymppiselle tyypillisestä filosofisesta brassailusta, ehkä), oli minulle aiheenvalinta napakymppi.

Siitä huolimatta painiskelin ensimmäiset kolmesataa sivua tutun vastenmielisyyden ja ahdistuksen kourissa. Tunnistin kirjan ansiot vaivatta, mutta siitä huolimatta jouduin vähän pakottamaan itseäni lukemaan. Mutta jossakin vaiheessa paine ja ahdistus hellitti. Huomasin nauttivani ja leijailevani Jääskeläisen luoman vetisen maailman aalloilla, vaikka itse tapahtumat eivät siihen syytä olisi antaneetkaan. Tuntui siltä kuin viimeinkin, kaksi ja puoli Jääskeläisen romaania luettuani, olisin onnistunut hilaamaan itseni samalle, oikealle, aaltopituudelle kirjailijan kanssa ja näkemään hänen maailmansa oudon ja ruman kauneuden. Ehkä asiassa auttoi myös kirjan sivumäärä. 550-sivuisena Sielut kulkevat sateessa on edeltäviä romaaneja paksumpi teos. Ainakin minä tunnuin tarvitsevan ne kolmesataa sivua alkulämmittelyä.

Kirjan juonesta on vaikea kertoa paljastamatta liikaa. Alkuasetelmasta sanottakoon sen verran, että kirjan päähenkilö on Judit, homealtistunut sairaanhoitaja ja pikkukiva aviovaimo väljähtyneestä avioliitosta. Hän päättää muuttaa elämänsä suuntaa ja muuttaa Helsinkiin, josta lapsuudenystävä Martta järjestää hänelle töitä. Työ on melkein liian hyvää ollakseen totta, mutta Juditin onnea varjostaa hänen kummipoikansa vakava sairaus. Työnsä puolesta Judit kuitenkin tutustuu Leo Moreauhun, maailmaankuuluun ateistiin. Heidän kohtalonsa alkavat kietoutua toisiinsa ja yhtyvät lopullisesti bruaalilla ja karmealla tavalla.

Sielut kulkevat sateessa on aivan ehdottomasti Pasi Ilmari Jääskeläisen paras teos (tähän mennessä). Siinä on niin paljon ihmisyyttä, elämää, uskontoa, maailmankaikkeutta, kirjallisuutta ja aivan ajattelun peruslähtökohtia käsitteleviä tasoja, ettei kaiken sisäistäminen yhdellä lukukerralla lie edes mahdollista. Sielut kulkevat sateessa onkin kirja, joka pitää lukea useasti ja josta löytyy aina jotakin uutta.

Lukurupeamani huipentui lauantaina, kun pääsin haastattelemaan Jääskeläistä itseään. Keskustelurupeamamme oli oikein antoisa ja sain vastauksia niihin kysymyksiin, jotka mieltäni olivat jääneet vaivaamaan. Sain keskustelun jälkeen paljon positiivista palautetta mielenkiintoisesta keskustelusta ja moni vielä kirjaa lukematon aikoi mennä sen ostamaan tai lainaamaan. Joten jos Pasi satut lukemaan tämän: tuhannet kiitokset ja hyvin meni ;)

Sielut kulkevat sateessa on muuten omistettu kirjabloggaajille. Haluankin päättää tämän arvion kauniiseen sitaattiin. Ehkä tässä on, näin haluan sen tulkita, omistus kaikille Lukijoille:

"Nainen oli syksyisen harmaa. Sievä, tavallaan nuori, mutta merkillisen pölyinen, kuin henkiin herännyt vanha valokuva.
Judit otti kolme askelta kohti naista. Mitä tämä mahtoikaan noin syventyneenä lukea... Hän halusi vain kurkistaa kirjaa, ei lukevaa naista sopinut kysymyksillä häiritä, se oli sanomattakin selvää. Olemus huokui äärimmäistä keskittymistä ja koko lukutapahtuma niin syvää pyhyyttä, että sitä oli pakko kunnioittaa.
Judit katseli, kuinka nainen luki. Hän oli lapsena lukenut samalla tavalla - niin kuin muuta maailmaa kuin kirja ei olisi. Sitten kirjojen lumo oli jotenkin huomaamatta väistynyt.
Nainen käänteli sivuja. Judit ajatteli: Kuinka kaunis ihminen lukiessaan onkaan!"

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa.
Atena 2013
550s.
Arvostelukappale

lauantai 23. marraskuuta 2013

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on kirjabloggaajien Kaikkien aikojen paras kirja


Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla on Kaikkien aikojen paras kirja!

Kotimaiset kirjabloggaajat ovat äänestäneet Kaikkien aikojen parhaaksi kirjaksi Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -romaanin. Linnan jälkeen seuraavaksi eniten ääniä saivat Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta sekä Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Lokakuussa järjestettyyn äänestykseen osallistui yli viisikymmentä kirjablogia. Kirjabloggaajien ja kuopiolaisen Kirjakantti -kirjallisuustapahtuman järjestämässä yhteistempauksessa kaikki kirjallisuuden ystävät saivat asettaa lempikirjojaan ehdolle. Syyskuun aikana Amman lukuhetki -kirjablogiin tulikin yli 500 ehdotusta.

Muuta kymmenen parhaan kirjan joukkoon päässeet teokset ovat:
Emily Brontë: Humiseva harju
Sofi Oksanen: Puhdistus
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Leena Krohn: Tainaron



torstai 21. marraskuuta 2013

Kirjakantin sunnuntai on lasten päivä


Vähhiin käöp ennen ku loppuu. Nimittäin yöt. Huomenna se alkaa! Koska olen hyvin tiiviisti tapahtumapaikoilla viikonloppuna, toimii pääasiallisena Kirjakantti-tiedotuskanavana Amman lukuhetken FB-sivu. Liity siis seuraajaksi, jos et siellä vielä ole, niin pysyt mukana tunnelmassa! Saatan myös Twitteröidä sopivan tilaisuuden tullen. Ja mitä tulee Kaikkien aikojen parhaaseen kirjaan, se kyllä julkistetaan täällä blogissakin, kunhan hetki lyö.
Joten vaikket pääsisikään paikalle, voit silti seurata Kirjakanttia koko viikonlopun ajan. JA jos olet mukana, niin saa ja pitää tulla koputtamaan olkapäälle ja moikkaamaan! Toivottavasti tapaan mahdollisimman monta lukijaa lähipäivinä!

Lupasin teille vielä oman tärppikoosteen sunnuntain lastenpäivästä.
Sunnuntaina 24.11. lasten ja lastenmielisten kannattaa suunnata askeleensa kansalaisopistolle, missä järjestetään pitkin päivää erilaista ja eri ikäisille suunnattua ohjelmaa.

Kello 10.00 ja 10.45 Kuopion kaupunginteatterin kommandoryhmä, Virpi Rautsiala ja Antti Raekallio, esittävät aarretarinoita. Kansantaruja, maahisia, kummituksia, metsänväkeä ja kaikkea muuta jännää sisältävät tarinat sopivat alakouluikäisille.

Kello 11.00 Risto Löf haastattelee kirjailija Kirsti Mäkistä otsikolla Vanhoja taruja nykylapsille. Mäkinen on mm. kääntänyt Topeliuksen lukemisia lapsille nykykielelle.

11.45-12.45 sanataideopettaja Teija Mursula luennoi aiheesta Sanataide lapsen kielellisen kehityksen tukena. Kun perheen aikuiset ovat kuuntelemassa luentoa, voivat lapset pistäytyä vaikkapa nonstoppina pyörivässä Kummitushuoneen hyytävät huoneet -työpajassa. Mustanpuhuvassa ympäristössä pääsee niin kuuntelemaan kuin kirjoittamaankin kummitusjuttuja. Huuu!

Aivan perheen pienimmille sopii Riimikimara. 0-6 -vuotiaille suunnatun loruhetken vetää draama- ja sanataidekasvattaja Anne Karjula klo 10.30., 11.15 ja 13.00.

Sanataideohjaaja Katja Väänänen puolestaan pyörittää alakoululaisten sanataidepajaa kello 11.00 ja 12.30. Lapset pääsevät hyppäämään vanhan ajan tarinan sisään!

Kansalaisopistolle kannattaa varata mukaan pikkurahaa, sillä lastenkirjakirpputorilta saattaa tehdä melkoisia löytöjä!



tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirjakantin kulttuuritärpit!

Jari Halosen Kalevala. Kuva VL Media.

Kirjallisuuden lisäksi Kirjakantti tarjoaa monenlaista nähtävää ja koettavaa kulttuurinnälkäisille. Musiikista pääsee nauttimaan jo heti avajaisten jälkeen. Musiikkikeskuksen ohjelma alkaa kello 18.00 säveltäjäkeskustelulla, jossa haastatellaan säveltäjiä, joiden teosten kantaesitykset kuullaan illan aikana. Suomalaisen musiikin ja runon ilta alkaa kello 19.00 kamarimusiikkisalissa. Konsertissa kuullaan siis kantaesityksiä, rakastettuja klassikkoja sekä runoja sulassa sovussa.

Musiikkikeskukselta iltaa kannattaa siirtyä jatkamaan ravintola Sampoon. Illan aikana esitetään Lihan ikävä -laulunäytelmä, joka kertoo peräkammarin Taiston oman rakkaan etsinnästä. Illalla jamitellaan myös runojameissa. Mukana on lavarunouden tämän vuoden Suomen mestari Mari Laaksonen!

Lauantain päivä on hyvin pitkälti pyhitetty kirjallisuudelle, mutta illalla onkin taas paljon nähtävää ja koettavaa. Suonna Kononen aloittelee jo Kaikkien aikojen parhaan kirjan julkistamistilaisuudessa kello 15.30 lähtien ja uudelleen hän nousee lavalle illalla Henry's pubissa Kantrimusiikkipaneelissa. Kirjakantin tämänvuotinen juureva tyyli jatkuu siis iltaohjelmassakin, kun illan aikana esiintyvät härmäkantria soittava Huojuva lato ja suoran toiminnan rockryhmä Doctor's order.

Ketään ei varmasti jätä kylmäksi myöskään lauantain alkuillan ohjelma. Elokuvateatteri Scalassa esitetään Jari Halosen uusi Kalevala-elokuva. Paikalle kannattaa tulla jo 17.15, jolloin Halonen itse taustoittaa elokuvaa. Leffa alkaa kello 17.45 ja elokuvan jälkeen noin klo 19.15 käynnistyy avoin keskustelutilaisuus. Kannattaa siis olla paikalla, sillä elokuvan herättämistä tunnoista on mahdollista keskustalla ohjaajan itsensä kanssa!

Huomaathan myös Kirjakantin näyttelyt, jotka ovat avoinna seuraavasti:

4.-23.11. Näyttely Kaikkien aikojen parhaista kirjaat Kuopion kaupunginkirjastossa (täältä voit lainata kirjabloggaajien äänestämiä kirjoja!)

18.11.-30.11. Kirjakantin yhteisnäyttely kaupunginkirjastolla
Kauneimpia kirjoja vuosilta 2004-2012, Lasten yliopiston ja Sanataidekoulu Aapelin näyttely, kuvia Kirjakantin 10-vuotistaipaleelta.

18.11.-23.11. Lasten ja nuorten Kirjakantin näyttely
Siilinjärven kirjasto

Kirjakantin kirjalliset tärpithän löytyvät täältä! Tällä viikolla esittelen vielä sunnuntaisen lastenpäivän ohjelman!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kirjakantti lähestyy! Parhaat tärpit, osa 1: kirjallisuus


Enää viikko Kirjakanttiin! Voin kertoa, että takana on työntäyteinen, mutta idearikas ja iloinen suunnittelurupeama ja kohta puoliin päästään nauttimaan työn hedelmistä. Toivon, että mahdollisimman moni kirjallisuuden ystävä läheltä ja kaukaa saapuu viettämään savolaista kirjallisuusjuhlaa ensi viikonloppuna! Myös muut kulttuurin ystävän viihtyvät varmasti, sillä Kirjakantti on paljon muutakin kuin kirjoja. Tämän vuoden teemana on Sanojen juuret ja aihepiiriä käsitellään monipuolisesti paitsi kirjallisuuden myös musiikin, elokuvan ja sanataiteen keinoin. Mutta kun esitellään tärppejä, kuuluu listauksen mielestäni olla ytimekäs. Siitäpä syystä päätin esitellä ohjelmaa peräti kolmessa osassa ja tässä ensimmäisessä keskityn nimenomaan kirjallisuuteen.

Kirjakanttia vietetään Kuopiossa 22.-24.11. Yksi keskeinen tapahtumapaikka on kirjallisuuteen sopivasti kaupunginkirjasto, mutta tapahtumia on myös ripoteltu pitkin kaupunkia perinteikkäisiin ja viihtyisiin, kuopiolaisuutta ilmentäviin paikkoihin.




On muodostunut jo perinteeksi, että Kirjakantin avajaisissa kaupunginkirjaston salissa klo 16.30 julkaistaan tämänvuotiset Savonia-palkintoehdokkaat. Ehdokkaiden henkilöllisyydet ovat vuoden tarkimmin vartioituja salaisuuksia, mutta perjantaina ne siis selviävät! Lauantaina klo 12.15-13.45 ehdokkaiden mietteitä pääsee kuulemaan samassa paikassa. Keiden savolaiskirjailijoiden Sinä uskot olevan ehdokkaiden joukossa?



Kirjabloggaajat ovat vahvasti mukana tämän vuoden tapahtumassa. Jo heti lauantaiaamuna klo 9.30 on mahdollista bongata Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Lumiomena-blogin Katja, nuo ihanat Kirjablogikirjan kirjoittajat esiintymästä kaupunginkirjaston salissa. Hannan ja Katjan ohella ääneen pääsevät kustantaja Touko Siltala ja kriitikko Risto Löf. Keskustelun aiheena on Kuka lukee oikein? 


Kaupunginkirjastolle tullessa kannattaa varata aikaa, sillä siellä ohjelmaa riittää kello 15 saakka. 10.45 lauteille astuvat paikallisten kirjailijat. Paikalla onkin kova nelikko: Murha tuomiokapitulissa -nimisen esikoisdekkarinsa julkaissut Marja-Sisko Aalto, Pihkatapillaan HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaanakin ollut Antti Heikkinen, historiallisen Heinäkuun päivä -romaanin kirjoittaja, Kuopio-stipendillä palkittu Tatu Kokko sekä tänä vuonna ilmestyneen Khao Lakin sydämet -nuortenkirjan kirjoittaja, pitkän linjan sanataituri Marja-Leena Tiainen.



Kirjabloggaajat saivat valita tämän vuoden kirjailijavieraan ja valituksi tuli ehkä itseoikeutetusti Pasi Ilmari Jääskeläinen. Sielut kulkevat sateessa - perimmäisten kysymysten äärellä on kello 14 alkavan keskustelutuokion nimi ja voitte kuvitella, että olen iloissani siitä, että allekirjoittanut on saanut kunniatehtävän haastatella Jääskeläistä näin kiehtovan otsikon alla!


Kaupunginkirjastolta siirrymme ravintola Rustikiin, perinteikkään Kauppahallin kellariin, jossa huipentuu Kirjakantin ja Amman lukuhetken koko syksyn yhteistyö ja Kaikkien aikojen paras kirja julkaistaan kello 15.30 alkavassa tilaisuudessa! Saan kanssani lavalle upeita ja taitavia kirjabloggaajia, jotka esittelevät eniten ääniä saaneet kirjat. Tilaisuuden lopuksi lauluntekijä Suonna Kononen kitaroineen astuu lavalle ja esittää Reino Rinteen teksteihin tehdyn sävelrunoelma -levyn sävellyksiä akustisesti. Torille kannattaa tulla tuolloin muutenkin, sillä joulunavajaiset ja sen kunniaksi järjestettävä ilotulitus ovat samoihin aikoihin käynnissä!

Eikö kuulostakin hienolta! Saa kehua ihan vapaasti :) Seuraavassa tärppipostauksessa esittelen sitten viikonlopun muuta kulttuuritarjontaa.

torstai 14. marraskuuta 2013

Satuhetki: Kaikkien aikojen avaruuskirja (Mauri Kunnas)


Viime viikot olemme lukeneet iltakirjana Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjaa. No okei, minä olen lukenut. Kaksivuotiaamme ei ymmärtänyt kirjasta tuon taivaallista ja touhusi siis omiaan lukemisen aikana. Neljävuotias oli sen sijaan kiinnostunut, mutta en osaa arvioida, kuinka paljon hän ymmärsi. Tai kuinka paljon kukaan ymmärtää, kun on puhe avaruudesta? Ainakin kysymys: "Äiti, miksi avaruudessa on paljon pimeää ja paljon tähtösiä?" oli aika paha vastattavaksi. Olkoonkin, että Kaikkien aikojen avaruuskirja antaakin ihan hyvin peruspalikoita tämän arvoituksen ratkaisemiseen. Kirjan lukemisen jälkeen olen huomannut, että muutama fakta on jäänyt pieneen päähän. Maapallo pyörii ja Merkurius on planeetta, joka on lähellä aurinkoa ja siellä on tosi kuuma. Ihan hyvin nelivuotiaalta :)

Kaikkien aikojen avaruuskirja sisältää paljon faktatietoa maurikunnasmaiseen tapaan esitettynä. Kirja sisältää ainakin kaiken sen, mitä minulle on peruskoulussa avaruudesta opetettu ja vielä vähän lisääkin. En ole aiemmin tiennyt tai ainakaan tajunnut, että komeetan "pyrstö" ei kuljekaan komeetan takana vaan se osoittaa aina auringon suuntaan lämmöstä ja aurinkotuulesta johtuen. Ajatella! Hienoa, että iltasatua lukiessa aikuinenkin viisastuu.

Mukaan mahtuu toki myös paljon fiktiota. Avaruudessa nimittäin seikkaillaan 3000-luvun koululaisten retkellä ja mitenpä muuten kuin herra Hakkaraisen ohjaamalla avaruusbussilla tietenkin! Matkan aikana poiketaan auringossa (tai melko lähellä sitä), aurinkokuntamme kaikilla planeetoilla ja "hitusen" kauempanakin. Lopussa palataan ihanalle kotimaapallolle ja todetaan, että se on säilyttämisen ja vaalimisen arvoinen paikka. Ei olisi mukavaa, jos maata ympäröisi myrkyllinen rikkihappo kuten Venuksella tai yölämpötila pyörisi jossain -100 asteen hujakoilla niin kuin Marsissa.

Kirja sisältää siis aika syvällisenkin opetuksen, kun pysähtyy ajattelemaan, missä kunnossa maapallomme mahtaa tuhannen vuoden kuluttua olla. Vähän vanhempien lasten kanssa kirjan pohjalta saisi varmasti aikaiseksi hyvän keskustelun ilmastonmuutoksesta ja luonnonsuojelusta. Kirjasta jää kuitenkin iloinen mieli päällimmäiseksi, sillä onneksi avaruusmatkaan mahtuu kaikkea iloista höpsöä, kuten aurinkotuulisurffaajat ja kuujuustokahvila. Ja Saturnuksen korva-, nenä- ja rannerenkaita pitäisi ehdottomasti saada!

Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
Otava 1989.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Savolaisen kirjallisuuden jäljillä osa 1: Antti Heikkinen

Huomio huomio! Amman lukuhetkessä alkaa uusi haastattelusarja! Tarkoitukseni on jututtaa leppoisassa hengessä savolaisia, savolaislähtöisiä tai -henkisiä ja/tai savosta kirjoittavia kirjailijoita kirjallisuudesta, elämästä, maailmankaikkeudesta ja vähän kaikesta yleensä. Tervetuloa seuraamaan! Ja mikäli mielessäsi on joku kirjailija, jonka mietteistä haluaisit lukea, niin toiveita haastateltavista saa ja pitää esittää.


Ensimmäisenä Amman piinapenkkiin astui nilsiäiläinen kirjailija, toimittaja ja näyttelijä Antti Heikkinen, jonka esikoisromaani Pihkatappi julkaistiin kesällä (kustantajan esittely täällä, oman arvioni kirjasta voep lukkee tiältä). Pihkatapin päähenkilö on Jussi, lapsuutensa pohjoissavolaisella maatilalla elänyt toimittaja, joka alkaa kirjoittaa kirjaa sukunsa ja itsensä vaiheista. Vääjämättä lukijan mieleen hiipii ajatus siitä, että kyseessä taitaa olla omaelämäkerta. Mutta mitä sanoo Antti Heikkinen itse?

 − Suurin osa kirjasta on fiktiota. Kaksi prosenttia on totta. Annoin Jussille elämäni raamit, mutta muuten hänen tarinansa on keksittyä, hän sanoo.

Jussi on lapsena äitinsä menettänyt poika, mutta Heikkinen on kasvanut molempien vanhempien hoivassa. Sisaruksiakin on, joskin huomattavasti vanhempia. Toisena iltatähtenä esitän jostakin kasvatusoppaasta omimani ajatuksen, että iltatähdet ovat kasvatuspsykologisessa mielessä rinnastettavissa ainoisiin lapsiin. Kohteliaana miehenä kirjailija hyväksyy ajatuksen mukisematta. Ainakin itsestäni Jussin varhaiskypsä ja yksinäisyyteen tottunut lapsenolemus tuntui tutulta.

Pihkatapin julkaisusta on kulunut nelisen kuukautta. Millaista palautetta olet saanut kirjasta?

  Hämmentävän hyvää palautetta. Kukaan ei ole haukkunut. Tämäntyyppistä kirjaa ei kai ole aiemmin kirjoitettu, Heikkinen miettii.

Allekirjoittaneelle Pihkatappi oli ensimmäinen omakohtaisesti kolahtanut sukupolviromaani. Kaupunkilaisnuorten lapsuus- ja nuoruuskuvauksiin on ollut hankala samastua ja maaseudulta lähtöisin olevat, 80-luvulla syntyneet nuoret eivät ole juurikaan omia versioita kirjoittaneet. Ainakaan ennen Heikkistä.

  Tosin 80-luvulle asti elämä maaseudulla on ollut hyvin pitkälti samanlaista kuin 60- ja 70-luvuilla. 90-luvulla kaikki sitten muuttui, kirjailija huomauttaa.

Tähän huomioon on helppo yhtyä. Pihkatapissakin kylän väki alkaa ikääntyä ja kuolla, talot autioitua ja nuoriso muuttaa kaupunkiin. Ikäisemme ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa sellaisessa murrosvaiheessa, että kyllä siitä saa kirjoitettua vielä useammankin kirjan.

Seuraavaksi Juicen elämäkerta
Mutta se maalaisnostalgiasta, tällä hetkellä virkavapaalla oleva Heikkinen nimittäin työstää elämäkertaa Juice Leskisestä. Vaikka kylläpä suomalaisen rocklyriikan ikoni sopii savolaiseen sielunmaisemaan hyvin, olihan Leskinen kotoisin Juankoskelta. Mutta miksi elämäkerta juuri hänestä?

 Juicesta ei vielä ole kirjoitettu elämäkertaa. Tapasin Juicen muutaman kerran ja mielestäni hän oli persoonana lämpimämpi ja ystävällisempi kuin mikä hänen julkisuuskuvansa oli. Elämäkertaa varten olen lukenut vanhoja Soundeja ja muita lehtiä, merkittävässä osassa kirjassa tulevat olemaan myös haastattelut.

Heikkinen arvelee, että kirjasta tulee paksu ja se sisältää paljon mielenkiintoista ja historiankirjoituksenkin kannalta merkityksellistä Juice-tietoa. Ensi syksynä elämäkerran pitäisi jo olla lukijoiden hyppysissä. Kesällä, ennen kirjan valmistumista, monilahjakkuudestaan tunnettu Heikkinen ehtii myös näytellä peräti kahdessa paikassa, Joensuussa ja Nilsiässä.

Pihkatapin ystäviä ilahduttaa varmasti tieto, että kiireistä huolimatta myös romaaneja on luvassa.

  Minulla on kaksi käsikirjoitusta valmiina. Ne ovat tyylillisesti erilaisia kuin Pihkatappi. Toinen on  rakkaustarina ja toinen satiiri. 

Ja missä välissä nämä käsikirjoitukset on kirjoitettu?

  Kirjoitin Pihkatappia kaksi vuotta. Kun sain sen äkistettyä, alkoi tekstiä tulla enemmänkin. Lähetin kaikki kolme käsikirjoitusta kustantajalle yhtä aikaa. Niistä Pihkatappi sopi parhaiten esikoisromaaniksi, Heikkinen kertoo.

Kirjamaailmassa eletään jännittäviä aikoja kun kirjallisuuspalkintoja jaetaan. Muun muassa, Finlandia- ja Savonia -palkintojen ehdokkaat julkistetaan lähiaikoina ja Heikkinen on jo valittu Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi. Jännittääkö?

  Esikoiskirjapalkintoehdokkuus on minulle ennen kaikkea osoitus siitä, että kirja on luettu ja huomattu. Se tuntuu hyvältä. Muuten en ole oikeastaan miettinyt palkintoja. Voittaminen olisi tietysti mukavaa. Mutta en usko, että kukaan kirjoittaa siksi, että voittaisi palkintoja. Sen sijaan kaikki kirjailijat  toivovat, että ihmiset lukisivat heidän teoksensa.

Siihenpä on hyvä päättää. Kiitos Antti Heikkiselle turinatuokiosta ja mieltälämmittävästä omistuskirjoituksesta!




Kirjakantissa 23.11. Heikkinen on lauteilla yhdessä Marja-Sisko Aallon, Tatu Kokon ja Marja-Leena Tiaisen kanssa. Löylynheittäjänä toimii Risto Löf. Tervetuloa!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lokakuun luetut

Lokakuussa vierailin usein Helsingissä. 

Hupsista, kuukausi on jo pitkällä ja viime kuukausi on vielä paalaamatta! Kuten aiemmin täällä kerroinkin, elämäni on muuttunut kertaheitolla varsin hektiseksi ja lokakuu jää kyllä mieleeni varsin erikoisena kuukautena monella tapaa. Mutta ehdin onneksi lukeakin! Jostakin keskustelusta (en muista enää milloin ja missä, anteeksi) silmiini pisti anonyymi kommentti, jossa ihmeteltiin bloggaajien intoa kirjoittaa kuukausipostauksia. Itse tykkään käydä lukemassa toisten blogien koosteita ihan jo siitäkin syystä, etten ehdi nykyään seurata blogeja niin paljon kuin toivoisin. Kuukausikoosteesta on hyvä käydä tsekkaamassa, onko jotakin kiinnostavaa mennyt ohi! Oman kuukausikoosteen tekeminen on taas muodostunut minulle tärkeäksi rituaaliksi. On kiva palata ajassa muutama viikko ja tarkastella, mitä kirjoja onkaan tullut luettua, mitkä ovat jääneet mieleen, mitkä ei ja mistä tämä johtuu. On myös mukavaa fiilistellä vielä kertaalleen kirjojen jättämiä tuntemuksia ennen kuin kirmaa uuteen kuukauteen ja uusiin kirjallisiin seikkailuihin!  Blogien seuraamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä postauksia, jotka eivät kiinnosta, ei tarvitse myöskään lukea. Joten kukin tehköön tyylillään. :)

Lokakuussa luin
Kylli-tädin elämäkerran

tulin pelokkaaksi
Marko Kilven Kuolematonta lukiessa

olin Kaari Utrion seuraneiti

imeydyin Intercity-junan penkillä
Veristen varjojen oopperaan Marissa Mehrin johdattamana

torkahtelin samassa junassa kuunnellessani
Agatha Christien Sinistä junaa

haastoin itseni
Antti Tuurin Alkemistien kanssa

ihastuin veikeään
Tuula Korolaisen ja Virpi Talvitien Kissa, kissa, kissa -kirjaan

seikkailin Lontoossa
Robert Galbraithin Käen kutsussa

Aika mainio kuukausi takana! Ja marraskuusta tulee vielä parempi, uskokaa tai älkää. Ensinnäkin Amman lukuhetki aloittaa aivan uuden postaussarjan, josta olen todella innoissani. Ja kuun lopussa on Kirjakantti, missä paljastetaan Kaikkien aikojen paras kirja, Savonia-ehdokkaatkin paljastuvat, Pasi Ilmari Jääskeläinen saapuu bloggaajien kirjailijavieraaksi ja toivottavasti näen mahdollisimman monta kirjabloggaajaa livenä!

Ja ihan just nyt kohta lähden kohti Minna-talon Suomalaista kirjakauppaa, jossa esiintyy Marko Kilpi. Siitäkin lisää, ensi viikolla, joskus! Bis bald!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Salla Simukka: Valkea kuin lumi


Mietinpä tuossa, että suomalaisen kirjailijan elämä on kaukana glamourista. Miten suhtaudutaan vaikkapa rockmuusikkoon, jonka levyjä myydään yli kolmessakymmenessä maassa? Ja miten suhtaudutaan kirjailijaan, jonka kirjoja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle? Salla Simukka on tällainen kirjailija ja kyllä tämän tason saavutuksella pitäisi tulla itsestäänselvästi kutsu itsenäisyyspäivän juhliin (en siis tiedä, onko tullut. Pelkään pahinta, mutta toivottovasti on.).

Ihastuin ja tulin totaalisesti yllätetyksi Lumikki-trilogian ensimmäisessä, Punainen kuin veri -osassa. En osannut odottaa nuorille suunnatussa dekkarissa niin korkeatasoista kerrontaa ja syväluotavaa ajatusta. Seuraavan Valkea kuin lumi -romaanin lukeminen oli siis selviö. En osaa lakata ihastelemasta Lumikki-trilogian kokonaisuutta, jo ennen kuin viimeistä osaa on julkaistu, mikä tapahtuu keväällä 2014. Kirjan nimet ovat osa kiehtovaa kokonaisuutta ja johtavat sadun, mutta kuitenkin yhtä lailla synkkään ja pahaan maailmaan. Samassa linjassa ovat Laura Lyytisen suunnittelemat upeat kannet, joita hienompia ei kai maailmassa olekaan. Lumikki Andersson on päähenkilönä kiehtova ja hänen avullaan Simukka tuo kirjoihinsa elementtejä, joita siellä ei minun nuoruudessani ollut. Esimerkiksi Valkea kuin lumi sipaisee aiheeltaan transsukupuolisuutta. Lukiessani mietin sitä, milloin minä kuulin ensimmäistä kertaa transsukupuolisuudesta ja kuinka onnellisia ovat nykynuoret, jotka saavat asiallista ja empaattista tietoa asiasta nuortenkirjaa lukiessaan.

Punainen kuin veri oli vahvasti tamperelainen kirja, Valkea kuin lumi taas vie lukijansa Prahaan. Se oli minulle pieni pettymys siinä mielessä, etten ole koskaan ollut Prahassa, enkä siis saanut Simukan loistavasta miljöökuvauksesta yhtä paljon irti kuin ensimmäisessä osassa. Muutenkin Valkea kuin lumi oli mielestäni edeltäjäänsä heikompi teos. Juoni kärsi pitkin matkaa tietystä epäuskottavuudesta ja sen lisäksi kirja olisi kaivannut uutta rytmitystä. Teoksen alkupuolella ja vielä keskivälinkin tienoilla viipyiltiin paljon menneisyydessä ja kerronnan tempo oli paikoin liian hidasta. Sitten taas lopussa kirjailijalle tuntui tulevan mahdoton kiire juonen kanssa. Vauhtia ja toimintaa riitti niin paljon, etten ihan pysynyt kaikissa käänteissä mukana. Jo muutamalla avaavalla ja selittävällä lauseella toimintaosuus olisi ollut ymmärrettävämpi ja uskottavampi.

Tästä johtuen mieleeni jäi jonkinlainen "välikirjavaikutelma". Tuntui siltä, että Lumikin persoonaa haluttiin syventää tulevaa varten ja sen takia sinänsä mielenkiintoinen uskonlahkoa käsittelevä juoni jäi lapsipuolen asemaan. Valkea kuin lumi jättikin vähän hailakan jälkimaun verrattuna leiskuvan punaiseen sisareensa, mutten ole menettämässä toivoani. Edellä mainituista syistä johtuen luulen, että trilogian päätösosa Musta kuin eebenpuu kerii yhteen Lumikin menneisyyden ja nykyisyyden ja punoo sen jännittävän juonen kanssa hienoksi kokonaisuudeksi. Ja siinä kokonaisuudessa tällä kakkososallakin on oma, tärkeä merkityksensä. Näin uskon. Aion siis takuuvarmasti tarttua myös päätösosaan.

Salla Simukka: Valkea kuin lumi.
Tammi 2013
237s.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kaikkien aikojen parhaat kirjat! Nämä kirjat jokaisen pitäisi kirjabloggaajien mielestä lukea!


Kirjabloggaajat ja kuopiolainen Kirjakantti -tapahtuma etsivät syksyllä 2013 kaikkien aikojen parasta kirjaa. Syyskuun aikana kaikki kiinnostuneet saivat ehdottaa suosikkikirjojaan Amman lukuhetki -blogissa. Kaikkiaan hyväksyttyjä ehdotuksia tuli yli 500. Lokakuussa järjestettyyn äänestykseen osallistui yli 50 kirjablogia. Ohessa aakkosellinen lista kaikista ääniä saaneista kirjoista. Nämä kirjat jokaisen tulisi lukea, ainakin kirjabloggaajien mielestä!

Kaikkien aikojen parhaat kirjat ovat esillä Kuopion kaupunginkirjaston kirjahallissa 4.-23.11.2013. Näyttelyn kirjat ovat lainattavissa.

Kaikkien aikojen paras kirja ja neljä seuraavaksi eniten ääniä saanutta teosta julkistetaan Kirjakantti -tapahtuman ohjelmaosuudessa la 23.11. klo 15.30-17.00 ravintola Rustikissa (kauppahallin alla). Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Koko Kirjakantti -tapahtuman ohjelma löytyy osoitteesta www.kirjakantti.fi 


Kaikki äänestyksessä ääniä saaneet kirjat aakkosjärjestyksessä:

Aho: Papin tytär
Abedi: Lucian
Atwood: Oryx ja Crake
Alcott: Pikku naisia
Atwood: Orjattaresi
Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Barbery: Siilin eleganssi
de Beauvoir: Mandariinit
Beckett: Genesis
Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen
Brink: Myrskyinen hiljaisuus
Bronte: Humiseva harju
Bronte: Kotiopettajattaren romaani
Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Byatt: Riivaus
Calvino: Näkymättömän kaupungit
Camus: Sivullinen
Canth: Anna-Liisa
Capote: Other Voices, Other Rooms
Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
Carrol: Naurujen maa
Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään pelastunut
Coelho: Alkemisti
Cunningham: Tunnit
Dickens: Saiturin joulu /Joululaulu
Dostojevski: Kirjoituksia kellarista
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Fielding: Bridget Jones - Elämäni sinkkuna
Fletcher: Tummanhopeinen meri
Frank: Nuoren tytön päiväkirja
Gaarder: Sofian maailma
Gallay: Tyrskyt
Golding: Kärpästen herra
Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
Hemingway: Vanhus ja meri
Hesse: Arosusi
Hietamies: Tarhapäivä
Hornby: Uskollinen äänentoisto
Hosseini: Leijapoika
Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hugo: Kurjat
Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Härkönen: Häräntappoase
Irving: Garpin maailma
Irving: Ystäväni Owen Meany
Ishiguro: Ole luonani aina
Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Itäranta: Teemestarin kirja
Jansson: Kesäkirja
Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Jansson: Muumipappa ja meri
Jansson: Muumilaakson marraskuu
Jansson: Taikatalvi
Joyce: Odysseus
Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Kettu: Kätilö
King: Musta torni
King: Velho
Kivi: Seitsemän veljestä
Knausgård: Taisteluni 2
Krohn: Tainaron
Krohn: Umbra
Kyrö: Mielensäpahoittaja
Kähkönen: Hietakehto
Lem: Solaris
Le Quin: Pimeyden vasen käsi
Lewis: Velho ja leijona
Lindgren: Ronja Ryövärintytär
Lindgren: Veljeni Leijonanmieli
Linna: Tuntematon sotilas
Linna: Täällä pohjantähden alla
Loe: L
Lundberg: Jää
Makine: Ranskalainen testamentti
Makine: Ruhtinattaren rikos
Makine: Tuntemattoman miehen elämä
MacDonald: Armon yö
MacDonald: Linnuntietä
Martell: Piin elämä
McCarthy: Tie
McEwan: Sovitus
Mistry: A Fine Balance
Mitchell: Tuulen viemää
Montgomery: Annan nuoruusvuodet
Montgomery: Anna ystävämme
Montgomery: Pieni runotyttö
Montgomery: Runotyttö maineen polulla
Mukka: Maa on syntinen laulu
Murakami: 1Q84
Murakami: Kafka rannalla
Nabokov: Lolita
Oates: Haudankaivajan tytär
Oates: Blondi
Oksanen: Puhdistus
Oksanen: Stalinin lehmät
Ollikainen: Nälkävuosi
Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Orwell: Eläinten vallankumous
Orwell: Vuonna 1984
Parvela: Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen
Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Pullman: Kultainen kompassi
Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Roy: Joutavuuksien jumala
Sage: Magiaa
Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Saramago: Kertomus sokeudesta
Shaffer&Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Shakespeare: Hamlet
Shakepeare: Macbeth
Shakespeare: Romeo ja Julia
Shields: Ellei
Shriver: Poikani Kevin
Shuler: Vain aurinko muistaa
Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Sillanpää: Ihmiset suviyössä 
Sillanpää: Nuorena nukkunut
Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä 
Steinbeck: Vihan hedelmät
Stockett: Piiat
Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Thackeray: Turhuuden turuilla
Tsehov: Kolme sisarta
Tolkien: Hobitti
Tolkien: Taru sormusten herrasta
Tolstoi: Anna Karenina
Tuuri: Talvisota
Waltari: Sinuhe epyptiläinen
Waters: Yövartio
West: Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts
Westö: Missä kuljimme kerran
Wilde: Dorian Grayn muotokuva
Winman: Kani nimeltä jumala
Winterson: Intohimo 
Woolf: Majakka
Yates: Revolutionary Road
Yrjänä: Mechanema
Zafon: Tuulen varjo
Zimmer Bradley: Avalonin usvat
Zusak: Kirjavaras


lauantai 2. marraskuuta 2013

Hyvää pyhäinpäivää Copycat -hengessä


Hyvää pyhäin- tai pyhäinmiestenpäivää, kekriä tai Halloweenia, mitä itse kukin viettää. Marraskuu on mielestäni kaikessa tummuudessa ja harmaudessaan komea kuukausi ja sitä samaa henkeä hehkuu myös kuukauden Copycat-kuva. Kuten monen muunkin tänä vuonna esitellyt Copycat-kannen kanssa, tätäkin katsellessa huomaan pitäväni uudesta versiosta alkuperäistä enemmän.

Kirjavalas-blogin Elegia on ottanut kuvan Floridassa (!) krokotiilifarmilla (!!) ja vetänee näin suvereenisti pisteet eksoottisimmasta kuvauspaikasta. Aivan perinteinen ei ole Elegian bloggauspaikkakaan, hän nimittäin kirjoittaa blogiaan Lontoosta käsin. Luettuani Käen kutsun olen taas ikävöinyt Lontooseen, joten lähetän täältä sinne oikein lämpimiä ajatuksia! Viimeisimmäksi Elegia on lukenut Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa, joka on minullakin aivan lukupinon päällimmäisenä. Kirjavalaasta löydät tietoja myös Kadotettu maailma -kirjasta, joka on Elegian eli Elinan itsensä kirjoittama. Käykäähän tutustumassa!

Kiitos mahtavasta copycat-kuvasta!!

Ps. Kaikkien aikojen paras kirja -tempaus saapuu yhteen välietappiinsa maanantaina, jolloin julkaistaan kaikki äänestyksessä ääniä saaneet kirjat aakkosjärjestyksessä. Uusi, mahtava to be read -lista on siis tulossa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...