lauantai 31. elokuuta 2013

Mitä elokuussa luin ja pohdintaa siitä, voiko kirjallisuuden parhautta mitata


Meillä eletään täällä monenlaisten muutosten aikaa. Jännitystä, uusia alkuja, avoimia ovia. Sitähän syksykin mitä suuremmassa määrin on. Minulle aina enemmän jonkin alkua kuin kesän loppua. Elokuu oli myös hyvin kiireinen. Ennen tätä viimeistä viikkoa laskin olleeni kotona vain muutaman päivän. Koko perheen lomareissun ja maaseudun rauhan lisäksi ehdin vierailemaan myös pääkaupungissa kirjallisissa kemuissa.

Ja käynnistyihän viime viikolla myös syksyn Kirjakantti-rutistus. Kerroin jo aikaisemmin olevani mukana järjestämässä kuopiolaista Kirjakantti-tapahtumaa ja se näkyy syksyn aikana myös vahvasti täällä blogissa. Tulen pitämään teidät ajantasalla ohjelmasta ja kerron ehkä jotain pientä valmistautumisestakin. Joten nyt kalenteri kauniisti käteen ja sinne merkintä marraskuun 22.-24. päiville. Kirjakantissa pääsee tapaamaan myös muita bloggaajia, sen verran voi tässä vaiheessa paljastaa. Mutta niille, jotka paikalle eivät pääse, voin luvata, että täällä blogissa esittelen tapahtuman antia sanallisessa ja kuvallisessa muodossa tapahtuman jälkeen!

Kaikista näkyvin osa Kirjakanttiin valmistautumista on viime viikolla käynnistynyt Kaikkien aikojen parhaan kirjan -etsintä. Ehdotuksia parhaista kirjoista on tullut jo paljon ja niitä saa tulla vielä paljon lisää! Teen jossakin vaiheessa syyskuuta koontilistan, jotta kaikkien on helpompi hahmottaa, mitä kirjoja on ehdotettu ja mitä ehdottomasti listalle kuuluvaa vielä puuttuu. Tempaus on saanut osakseen hyvin innostuneen vastaanoton, mutta jonkun verran on pohdittu myös sitä, voiko parasta kirjaa näillä tai ylipäänsä millään kriteereillä valita. Esimerkiksi Hyönteisdokumentti -blogissa asiasta on hyvää keskustelua. Itse toivon, että tämänsuuntaista keskustelua käytäisiin enemmänkin. Voiko kirjallisuutta arvottaa? Onko olemassa objektiivista hyvyyttä ja parhautta? Jos on, niin mitkä ovat sen mittarit? Ja jos kaikki on suhteellista ja subjektiivista, onko tälläisissa äänestyksissä mitään mieltä? Henkilökohtaisesti seuraan suurella mielenkiinnolla, millaisia kirjoja esitetään äänestykseen ehdolle ja vielä innokkaammin odotan marraskuuta, joilloin selviää, mitkä kirjat saavat kirjabloggaajilta eniten ääniä. Sillä jotain se meistä ja ajastamme kertoo, mutta mitä, sitä en tiedä :)

Mutta sitten elokuun luettuihin. Kuukausi painoittui vahvasti kotimaiseen kirjallisuuteen, mutta niinhän se kohdallani yleensä onkin. Aloitin kuukauden tietokirjallisuudella lukemalla Jussi Perälän Helsingin huumemarkkinoista kertovan Ikuinen säätö -kirjan. Perälän esittelemä maailma on noussut mieleeni usein kuukauden mittaan. Se esittelee jälleen kerran niitä puolia suomalaisesta yhteiskunnasta, jonka olemassaolosta tietämättä on hämmentävän helppo elää tiettyyn pisteeseen asti. Mutta sitten kun asiaan havahtuu, tuntuu se nousevan esille kaikkialla. Suosittelen lukemaan kirjan!

Sain myös kuunneltua koko kesän projektinani olleen Välskärin kertomukset, tai siis sen ensimmäisen osan, Radioteatterin kuunnelmana. Huomaan kaipaavani Välskärin seuraan, mutten ole vieläkään saanut päätetyksi, missä muodossa jatkan.

Luin myös muutaman kesän ja syksyn kotimaisen uutuuden. Pekka Hiltusen Iso puhutteli minua melkoisesti ja on jo saanut aikaan elämässäni kerrannaisvaikutuksia. Aihe tuntuu myös herättävän keskustelua ilahduttavan paljon. Kukapa tietää, ehkä tämä kirja yltää Finlandia-mittelöihin saakka? Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta oli helppo ja mukaansavetävä luettava, mutta jätti jälkiä sisimpään harmittavan vähän. Leena Lehtolaisen Rautakolmion myötä tunsin saaneeni vanhan ystävän takaisin.

Loppukuun tuskailin klassikkoasemaan nousseen Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illan kanssa. Vaikka kirja ei saanut minua varauksettoman ihastuneeksi, on teos ehdottomasti sellainen, joka kannattaa lukea. Myös kirjasta tehty elokuva kiinnostaa minua, luulen, että saattaisin pitää tarinasta enemmän siinä muodossa. Täytynee kokeilla.

Kaiken kaikkiaan hyvä lukukuukausi jälleen! Mutta mitä ensi kuussa? Parhaillaan olen erään odotetun uutuuden kimpussa ja lienen sitä vielä hyvän tovin. Vielä en tiedä, mitä kirjasta pidän. Jännää! Sen lisäksi tarkoituksenani on lukea pari muutaman vuoden takaista laatukirjaa omasta kirjahyllystä. Mutta mitä sitten sen lisäksi, saapa nähdä.

Suloista syyskuuta, ihmiset!
Amma

5 kommenttia:

  1. Minäkin mietin kirjallisuuden arvottamista, kuin luin sinun ensimmäisen postauksen tuosta äänestyksestä ja sitten Pitkän päivän ilta -postauksen. Joku aina tykkää kirjasta, joku ei, ja tuskinpa se äänestystulos kenenkään päätä kääntää, jos kirja ei ole aikaisemmin kolahtanut. Itse suhtaudun näihin äänestyksiin lähinnä siltä kannalta, että ne tuovat huomiota hyville kirjoille, olipa äänestyksen tulos mikä vaan. Ja onhan se äänestely ihan kivaa hommaa, kun siihen ei niin kamalan vakavasti suhtaudu. :)

    Ai niin, se paras kirja ikinä on tietysti Tolkienin Taru sormusten herrasta, onneksi sitä olikin joku listalle ehdottanut. :) Vaikka on myös todettava, että tiedän paljonkin lukevia ihmisiä, joilta se jäi kesken. On kuulemma tylsä?!? :)

    VastaaPoista
  2. Pakko sanoa, että olen niin samaa mieltä tuon ensimmäisen kommentin viimeisen kappaleen kanssa. Jos on pakko valita vain yksi lempikirja, vastaukseni on TSH. Monilla se kuulemma on kuitenkin jäänyt kesken tai se on kahlattu melkein väkipakolla loppuun. En osaa pitää kyseistä teosta tylsänä, koska se on minulle niin rakas. Kirjat jakavat mielipiteitä ja hyvä niin. Objektiivisesti parasta kirjaa ikinä olisi mahdoton päättää. Äänestyksen lopputulos on tietenkin se kirja, joka on suurimman osan kirjabloggaajista mielestä paras, ja tämähän on täysin subjektiivista. Ei tämä kirjojen järjestykseen laittaminen ole kuitenkaan minun mielestäni niin vakava juttu. Tällaisista listoista saa lukuvinkkejä ja minusta on todella mielenkiintoista nähdä, mitkä kirjat äänestyksessä menestyvät.

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä mielenkiintoisinta on nähdä jokaisen kirjalistat, koska nytkin bongasin aika monta lukematonta kirjaa, joista oli mm. mielenkiintoisen nimen takia otettava selkoa. Mikään parhauskilpailu ei voi olla täysin subjektiivinen, paitsi tietysti esim. urheilukilpailut, joissa mitataan tuloksia numeroilla yms. Aika jännää, kun odottaa mikä kirja voittaa.

    VastaaPoista
  4. Minullekin syksy merkitsee aina enemmän uusia alkuja kuin loppuja vaikka sadonkorjuun myötä se kesän kasvukausi loppuukin. Tänä vuonna alkuja tuntuu olevan vielä enemmän kuin muina vuosina - virkistävää !

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...