Varhaisnuoruuteni parhaat: Hullu luokka ei hellitä (Kaisa Ikola)


Löysin Hullu luokka -sarjan joskus ala-asteella ja jatkoin sen uskollisena fanina vielä pitkälle yläasteellekin. Asiaan vaikutti sekin, että oma luokkani oli kieltämättä varsin hulluluokkamainen, jopa aina luokan kirjaintunnistetta myöten. Kirjasarja tuli koluttua sen verran tarkkaan läpi (itse asiassa aivan viimeisimmät osat saattoivat jäädä lukematta, kun siirryin jo kirjastossa aikuisten osastolle), että Annan, Emilian ja Miinan, Loivan ja Herbertin sekä muun luokan ja erikoisten opettajien vaiheet tulivat tutuiksi.

Kuvittelin siis voivani aloittaa aivan huoletta Kaisa Ikolan sarjan neljännestä osasta: Hullu luokka ei hellitä. Sain kuitenkin huomata ajan tehneen tehtävänsä, moni asia oli jo päässyt unohtumaan. Harmitti, kun hyllystä ei löydy sarjan aivan ensimmäisiä osia, sillä haluaisin lukea sarjan kokonaan uudelleen. Nimittäin Hullu luokka toimii yhä edelleen. En oikeastaan tiedä, mikä Ikolan salaisuus on, mutta riemastuttava kieli, persoonalliset henkilöhahmot ja raikas dialogi ovat varmasti keskeisessä osassa. Pystyn edelleen samastumaan tunteeseen, että ysiluokkalaiset olisivat jotenkin siistejä ja melkein aikuisia. Se on jo melkoinen saavutus.

Silmiinpistävää kirjoissa on viattomuus. Kotibileissä juodaan limsaa ja suurin osa luokasta on lähdössä lukioon. Mihinkään pussailua vakavampaan tekstissä ei edes viitata. Luokan raggarikin on sen verran sivistynyt, että lukee Alistair Macleania. Jonkinlaisesta kuplasta tässä on siis kysymys, en tiedä, onko tällaisia nuoria ollut 90-luvulla tai edes 60-luvulla. Pidän kuitenkin myös tästä viattomuudesta, ei räkä poskella vatsahuuhteluun- teemaa tarvitse joka paikassa käsitellä.

Juonta kirjassa on kyllä vain nimeksi. Juonentekeleenä toimii amerikkalainen vaihto-oppilas Robin ja siitä seuraava mustasukkaisuusdraama. Mutta varsin pian Robin jää taka-alalle ja poikien mitä ihmeellisemmät lunttausyritykset nousevat pääosaan. Pientä romantiikan poikasta kirjassa on, mutta lähinnä vain sivulauseissa. Olen varma, ettei tämä voi olla parasta Ikolaa ja siitä huolimatta viihdyin hyvin. Jatkoa seuraa siis huomenna!

Entä te muut, onko muita ikuisia Hullu luokka -faneja?

Kaisa Ikola: Hullu luokka ei hellitä
Kirjapaja 1993.
118s.

Kommentit

  1. Hauskaa, että Hullu luokka ihastuttaa edelleen! :)
    Minäkin luin sarjaa pitkälle ja tykkäsin kovasti. Nimenomaan varsin kiltti meno tuntui tutulta ja turvalliseltakin, samoin huumori tuntui hersyvältä. Uusintalukua en ole rohjennt edes harkita, mutta ehkä kuitenkin pitäisi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Ei kaikki toki ole aivan niin kuin ennen, mutta raikas ote viihdyttää edelleen. :)

      Poista
  2. Minä olen vanhempaa ikäluokkaa, enkä Kaisa Ilolan kirjoja ole koskaan avannut. Mutta kävin linkittämässä mukavan arviosi Kaisan blogiin, luulisi ilahduttavan.

    VastaaPoista
  3. Mie luin Hullu luokka -kirjoja innosta hulluna. Maijan tapaan mietin uusintalukua. Mukava tämä teemaviikkosi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, kyllä ilahdutti! :) Itse en ole avannut Hulluja luokkia yli kymmeneen vuoteen eli kun niistä eroon pääsin, mutta muistelisin, että sarja paranisi loppua kohti (tai ainakin kirjoittajasta tuntui siltä!). Näitä alkupään kirjoja tehdessä minä ja alkuosissa Kulmalan Minna ja minä olimme ihan teinejä itsekin (arvostelemasi kirja on ilmestynyt sinä keväänä, jolloin pääsin ylioppilaaksi...), joten ne kannattaa lukea armollisesti. Toisaalta ihan lopussa alkoi vaivata turnausväsymys... Sanoisin, että osat 6-8 olisivat aika priimaa. :) Yleensä lapsuuden ja nuoruuden klassikkojen uusintalukua kyllä kannattaa miettiä kahteen kertaan, mutta hauska jos kirja toimii yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Sanoin juuri toisaalla, että jos minulla olisi aikakone, rientäisin kertomaan nuorelle minälleni kommentistasi :) Vaikutuksesi minun teini-ikäni kirjallisille tuotoksille on ollut aika huima. Nyt kirjoja lukiessa on helppo havaita, mistä tietyt lauserakenteet ovat tulleet. Ja jotkut käytännön tempauksetkin, kuten viskipullon hankkiminen luokanvalvojalle...:)
      Minun täytyy kyllä etsiä alkupään kirjat jostakin itselleni, sillä haluan testata miten ne toimivat. Uskon kyllä arvioosi, että olet kehittynyt kirjoittajana sarjan edetessä. Toisaalta aivan ensimmäinen Hullu luokka sai minut kieriskelemään naurusta silloin joskus...

      Poista
    2. Mieki olen otettu kirjailijan kommentista, vaikka olen vain kommenttihihkujana mukana.

      Poista
  5. Voi, en edes muistanut näitä kirjoja ennekuin nyt kun toit ne esiin. Näitä tuli luettua muutamia nuorena itsekkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan parasta, kun joku muistuttaa jo unohtuneista, vanhoista suosikeista!

      Poista
  6. sarjaa on luettu kannesta kanteen ja nyt vasta kohasin että sinä juuri sinä kaisa olet ne kirjotitanut

    VastaaPoista
  7. Oih, Hullu luokka, ihan parasta! Sarja kuuluu esiteini-Suketuksen rakkaimpiin lukumuistoihin, kirjat ovat nopealukuisia ja raikkaita, sopivan viattomia ja silti vähän koukuttavia. Kiitos muistutuksesta, joskus taidan vilkaista näitä minäkin uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Ihan samaa mieltä. Ja tutustu ihmeessä sinäkin, kivaa, jos blogeissa nousisi uushulluluokka-buumi ;)

      Poista
  8. Näitä tuli luettua innolla itsekin teininä. Pitäisi joskus katsoa, miltä ne tässä iässä luettuna tuntuisivat. Ainakin nostalgisilta, voisin kuvitella. :)

    VastaaPoista
  9. Minäkin luin näitä teininä ja tykkäsin. Yksi löytyy nytkin kirjahyllystä. Pitäisi varmaan vilkaista:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti