Kesäkuun kuukausikatsaus ja vinkkejä kaivataan

Kalakukkoa Savon Sanomiin käärittynä. Kesäterveiset Savonmualta!

Aika jälleen koota yhteen viime kuun lukemiset. Hassua, miten nopeasti kuukausi kuluu, mutta toisaalta alkupään kirjoista tuntuu olevan pieni ikuisuus aikaa. Esimerkiksi aivan ensimmäisenä lukemani Jonathan Coen Konnien klubi on jo alkanut hämärtyä päässäni. Taisin kyllä lukea kirjan suurimmaksi osaksi toukokuun puolellakin, mutta ehkä sumeat muistikuvani kuitenkin kertovat lahjomattomasti siitä, ettei kirja tehnyt paljon keskinkertaista kummempaa vaikutusta. Myöskään äänikirjana kuuntelemastani Matti Röngän Tuliaiset Moskovasta -teoksesta mielessäni ei ole paljon muuta kuin Jukka-Pekka Palon samettinen ääni ja valoisat kesäillat, jolloin lenkkeillessäni kirjaa kuuntelin... Eipä sillä, muistan kyllä myös ihastelleeni Röngän kieltä useaan otteeseen.

Vera Valan Kosto ikuisessa kaupungissa oli tämän kesän ensimmäinen dekkari ja käänsi lukukuukauteni aivan selvästi uudelle uralle. Pääsin viimein siihen vastustamattomaan lukuimuun, joka lukemisharrastuksessa on aivan parasta ja sitä herkkua riitti myös loppukuussa. Nimittäin, Pekka Hiltusen Sysipimeä tuli, vei ja riepotteli minua niin kertakaikkisesti, että vieläkin vähän hengästyttää. Enni Mustosen Paimentyttö taas vei minut kaikista omimmalle mukavuusalueelleni, 1800-luvulle sijoittuvaan historialliseen romaaniin. Myös Mustonen veti minut mukaansa ja jostakin syystä olen huomannut, että nyt viikko lukemisen jälkeen (ja vietettyäni tästä viikosta osan aivan kirjan vastakohtaisissa maisemissa, nimittäin Lontoossa) palailee Idan tarina ja kirjan tunnelma mieleeni tuon tuostakin. Se, jos mikä, on hyvän kirjan merkki!

Vielä ehdin lukea Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä -kirjablogikirjan, josta kirjoitin viikonloppuna varsin niukkasanaisesti, mutta luin sitäkin latautuneemmin ja tunteikkaammin. Jatko-osaa odotellessa! ;)

Kuukauden tapahtumista ei voine olla sivuuttamatta suurta kirjablogidebattia, johon minäkin osallistuin omalla panoksellani. Itse olen luonteeltani sellainen, etten provosoidu ihan vähästä ja useimmiten purnaan mieluummin hiljaa itsekseni kuin suureen ääneen kaikelle kansalle. Mutta olen huomannut, että toisinaan on hyvä puhdistaa ilmaa, asialinjalla tietenkin. Sen jälkeen ainakin itse pystyn jatkamaan hyvillä mielin eteenpäin ja toisaalta kuuntelemaan vapautuneemmin myös vastakkaisia mielipiteitä, kun ensin on saanut päästeltyä omat höyryt aivokapasiteettia turhaan rasittamasta :) Asiat riitelevät, ei ihmiset!

Tässä kuussa perheessämme kokeiltiin myös äänisatuja, surullisenkuuluisa raportti löytyy täältä...

Mitäs sitten heinäkuussa? Voin paljastaa, että tällä hetkellä luen jotakin viihteellistä, mutta toisaalta sellaista, joka on saanut aivoni hyrräämään ylikierroksilla ja vienyt minut välillä kahlaamaan aika syviin vesiin. Ihan jännittää, mitä tästä kaikesta seuraa, ennen kuin pääsen kirjan loppuun. Äänikirjapuolella kuuntelen Välskärin kertomuksia kuunnelmana. Vaikka olen aika lailla koukussa, en osaa vielä sanoa, pääsenkö raportoimaan kokemuksesta vielä tässä kuussa. E-kirjana minulla on ollut jo monta viikkoa alkutekijöissään Mika Waltarin Johannes Angelos. En tiedä, milloin palaan siihen. Ehkä elokuun tiheinä öinä??

Nyt heinäkuussa haaveilen nimittäin dekkareista. Niitä onkin vinopino odottamassa. Toisaalta myös tietokirjallisuus houkuttelee. Olen jo useiden vuosien ajan lukenut kesällä jonkin itselleni "uuden" henkilön elämäkerran, mutta vielä minulla ei ole ketään mielessä tälle kesälle. Olisiko jollakulla heittää ideoita? Inpiraatioksi sanottakoon, että edellisten vuosien listaltani löytyy mm. Charlie Chaplin, Marilyn Monroe, Risto Ryti, Edwin Laine, Ansa Ikonen, Maija Karhi, Benito Mussolini... näyttelijöitä ja suurmiehiä siis. Jotakin muuta tällä kertaa?

Kommentit

  1. Suosittelen Aila Meriluodosta kertovaa Lasinkirkas, hullunrohkea. En pidä yhtään Panu Rajalasta saamastani kuvasta, mutta kirjoittaa hän osaa! Suomalaisessa kirjakaupassa oli juuri tarjouksessa Meriluodon Lasimaalaus, jota hypistelin. Tosin tässä on se vaara, että ahmii kaiken asiaan liittyvän :) Olen lukenut Meriluodon päiväkirjat Vaarallista kokea, muistelmat Mekko meni taululle ja huikea Lauri Viita -kirjan sekä melkein kaikki romaanit, jotka ovat kovin elämäkerrallisia tai ainakin siten tulkittavia. Viidan Moreeni on myös suosikkejani. Hurahdusvaara on siis melkoinen, mutta riski kannattaa ottaa!

    VastaaPoista
  2. Miten olisi kirjailijaelämäkerta: Rajalan tuotannosta esim Waltarin, Meriluodon tai Ahon elämäkerta tai Helena Ruuskan Marja-Liisa Vartio. Yksi mitä erityisesti suosittelen on Marjo Heiskasen "Kollaan kenttäpapin tarina". Itse hurahdin siihen täysillä: http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/2013/01/marjo-heiskanen-kollaan-kenttapapin.html

    VastaaPoista
  3. Tätähän et kysynyt, mutta totean silti odottavani innolla niitä dekkaripostauksia :D

    VastaaPoista
  4. Itse luen parhaillaan Dietrich Boenhofferin elämänkertaa. Hän oli teologi, Saksan luterilaisen kirkon uudistaja ja vastarintamies II maailmansodassa. Hän oli mukana HItleriä vastaan tehdyssä hyökkäyksessä ja sai maksaa tämän epäonnistuneen operaation seuraukset kuolemallaan. Kirja on kyllä aika hidassoutuinen ja paljon hengellistä ainesta sisältävä, mutta myös ajankuvaus ja sukellus älykkönä tunnetun miehen vaikuttimiin, jotka minua erityisesti kiinnostavat, kun tähän kirjaan tartuin. Jos ei "uskonnollisesta" kirjasta tykkäisikään, niin ainakin tämä sitten olisi jotain ihan muuta kuin mainitsemasi elämänkerrat. :)

    VastaaPoista
  5. Sinuna lukisin Max Mannerin uutukaisen Räsynuken. Ellei aihe tai hahmo ole ennestään tuttu, voisit aloittaa viime vuoden Vapauttajasta, ehkä sitäkin vanhemmista. Kotimaista laatudekkaria, yltää kepeästi skandinaaviselle tasolle aiheineen ja ansioineen, etenkin nämä jälkipään uudemmat teokset.

    VastaaPoista
  6. Intialaistoimittaja Mayank Chhaya on kirjoittanut muutama vuosi sitten kiinnostavan elämäkerran Dalai-lamasta. Kirja auttoi ymmärtämään buddhalaisuutta, arvostamaan entistä enemmän rauhanomaisia aatteita ja valitettavasti inhoamaan Kiinaa valtiona.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille vinkeistä, erinomaisia! Tässä minulla riittäkin pohtimista. Ja lisääkin saa esittää!

    VastaaPoista
  8. Minulle on kehuttu usein elokuvaohjaaja Luis Bunuelin omaelämäkertaa "Viimeinen henkäykseni". Pitäsi olla erittäin hyvin kirjoitettu. Itse en ole tosin vieläkään sitä lukenut. :-)

    VastaaPoista
  9. Oletko lukenut jo Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista? Jos et, niin suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit