Emäntänä Olga


Kärjistäen voi sanoa, että suomalaisessa kasvisruokakulttuurissa on kaksi ääripäätä. Se perinteinen "apua meille tulee kylään kasvissyöjä!" -tyyli, jossa pakastevihannekset upotetaan ruokakermaan ja haudutetaan uunsisa ylikypsiksi. Toisessa laidassa on tarjolla paljain jaloin syötävä tulinen suitsukkeen tuoksuinen kikhernemössö, joka pelastaa maailman.
Tämän kirjan reseptit sijoittuvat näiden kahden näkemyksen väliin. Haluan kokata ruokaa, joka maistuu mahdollisimman monelle. Toivon, että kirjan lukija voi unohtaa kuluneen kasvis vastaan liha -asetelman ja innostuu kokeilemaan, varioimaan ja keksimään uusia ideoita omaan ruoanlaittoonsa.

Jo nämä alkusanat luettuani olin aivan varma, että tämä kirja on kuin minulle tehty. Olin kyllä aika varma jo ennen sitäkin. Olga Temonen on hätkähdyttävän aikaansaapa "maatalon emäntä" ja pienten lasten äiti, joten arvelin, että hän osaa arvostaa ruoanlaitossa nopeutta ja perheystävällisyyttä. Erityisen paljon pidän sitä, että hänen valitsemissaan ruokaohjeissa suositaan lähiruokaa ja ylipäänsä raaka-aineita, jotka saa tavallisesta lähikaupasta. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää ja tapa kokeilunhalua tehokkaammin kuin kilometrin pituinen raaka-ainelista, harhailu marketin käytävillä ja tähtitieteellinen loppusumma tarvikkeista, joita saatat käyttää vain yhden ainoan kerran (jos kokeilu ei nimittäin osoittaudu menestykseksi).

Temonen kuvaa yllä olevassa lainauksessa hyvin sitä, mitä suomalaisessa ruokakeskustelussa ihmettelen. Suhteessa kasvisruokaan tuntuu tosiaan olevan vain nuo kaksi ääripäätä. Eihän siitä nyt ole hirveän kauan kuin Helsingissä meuhkattiin koulujen kasvisruokapäivästä. Itselläni on maatalontyttärenä hyvin samantapainen suhde ruokaan ja eläimiin kuin Olga Temosellakin: lihan käsittely on tullut tutuksi, eikä aiheuta minkäänlaisia vilunväreitä. Ruoan alkuperä ja ravintoketju ovat iskostuneet tajuntaan jo vaippaiässä. Toisaalta kotona on syöty perinteistä maalaisruokaa, eli itse asiassa nykymittapuulla varsin terveellistä sellaista. Ei meillä ollut läheskään joka päivä liharuokaa tarjolla, vaikka pakastimessa pötköttikin sonnivasikka. Itse kasvatetut juurekset, peruna, oman pellon vilja ja metsän marjat muodostivat keskeiset ravintoympyrän ainekset. Ja tietenkin myös liha siinä sivussa. Aivan viime aikoina olen kuitenkin alkanut tuntea yhä suurempaa vetoa kasvisruokaan. En kyllä ole hylkäämässä lihaa, sillä monet liharuoat ovat suuria herkkujani. Siitä huolimatta minulle ei tuottaisi vaikeuksia vähentää lihan syöntiä esimerkiksi pariin kertaan viikossa. Itse asiassa viime kuukausien aikana näin on saattanut yllättävän usein jopa ollakin, en vain ole asiaan kiinnittänyt huomiota.

Anteeksi, ihmettelette jo varmaan, miksi esittelen omia ruokailutottumuksiani, kun tarkoitus on esitellä Olga Temosen Emäntänä Olga -kirjaa. Tarkoitukseni on pohjustaa sitä, miksi kirja on kuin minulle tehty. Olen aloittanut vuosia sitten juurikin noista pakastekasviksista ruokakermassa ja pikku hiljaa laajentanut kasvisrepertuaariani. Ja jännä juttu, mitä enemmän kasvisruokia kokeilen, sitä enemmän niistä pidän. Haluankin oppia valmistamaan kasvisruokaa ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on HYVÄÄ! Kunpa moni muukin huomaisi tämän asian.

Luettelin jo edellä niitä asioita, mistä Temosen ruokaohjeissa erityisesti pidin. Myös kirjan ulkoasu on hyvin sympaattinen ja leikkisä. Ohjeet on eroteltu "Kepeät", "Kattilalliset", "Tuhdit", "Leivotut", "Herkut" ja "Juotavat" osioihin. Keskeisessä osassa ovat valokuvaaja Emilia Ikäheimon ottamat upeat kuvat, jotka henkivät raikasta ja hieman rappioromanttista maalaistunnelmaa. Esillä on Temosen perheen lisäksi Marttilan talo moninaisine kotieläimineen. Kirja on siis paljon enemmän kuin pelkkä keittokirja, sillä tätä kyllä lukee mielellään ihan ilman ruoantekoaikeitakin. Itsekin illalla sohvassa kirjaa selatessani luin miehelleni ääneen yksittäisiä anekdootteja. Niin kuin esimerkiksi sen, että Temosen ruisleivänjuuri on löytynyt talon tiinun pohjalta! Pidinkin siitä, että ohjeiden lisäksi Temonen pohjustaa jokaista ruokaohjetta jotenkin. On paitsi mukavaa myös erittäin hyödyllistä tietää, miksi juuri jokin tietty ohje on päässyt kirjaan mukaan. Esimerkiksi soijabolognese on Temosen mukaan varma valinta, sillä siitä pitävät kaikki ja syyspata taas valmistuu vaivattomasti leivinuunissa.

Koska sain kirjan vasta äsken käsiini ja paloin jo innosta päästä esittelemään sen teille heti, en valitettavasti vielä osaa raportoida, miten ohjeet toimivat käytännössä. Sen verran helpoilta ja ymmärrettäviltä ne kuitenkin tuntuvat, että uskon kokemattomammankin kokin niistä selviävän. Tässäpä siis oiva lahja vaikkapa keväällä valmistuville tai kesän hääpareille!

Olga Temonen: Emäntänä Olga. Kasvisruokaa läheltä koko perheelle.
Tammi 2013.
152s.

Kommentit

  1. Tämä minullakin ollut pari viikkoa selattavana. Ihana kirja!

    VastaaPoista
  2. Olen selannut tätä kirjaa kirjakaupassa monta, monta kertaa ja luulen että se pitä vielä kotiin ostaa. Olen itse ollut kasvissyöjä jo ööö... kohta kaksikymmentä vuotta, mutta tässä on minullekin uusia, kivoja reseptejä!

    Olen kokeillut jo kolmea kirjan reseptiä (soijarouhe-kidneypapusoosia, Mustapekkajuustolla terästettyä suppilovahverokeittoa ja punajuuripastaa) jotka kaikki jäävät taatusti perheemme ruokalistoille. Varsinkin soija-papusoosi sai peukutuksia myös lapsilta.

    Ihana kirja, tällaisella rennolla otteella voisin kuvitella monien sekasyöjien lisäävän kuin huomaamattaan kasvisruokien määrää ruokavaliossaan. Ei kasvisruokien tekeminen ole vaikeaa tai erikoista, vaan kuten tässä kirjassa, mutkatonta, nopeaa arkea.

    VastaaPoista
  3. Oi että, vaikuttaa ihan tutustumisen arvoiselta kirjalta!

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen tätä aina välillä kirjakaupassa vilkuillut sillä silmällä. Pitäisi tehdä enemmän kasvisruokaa, mutta inspiraatiota kaivattaisiin tueksi.

    VastaaPoista
  5. Onpa kiinnostava kirja, pitäisi tutustua. Tosiaankin suomalaisten suhtautuminen liharuokaan on jotain, aika uskomatonta. Olin koulussa töissä, kun Helsingissä päädyttiin kasvisruokapäivään, ja olin aika järkyttynyt nuorten reaktiosta. Jotenkin olen ajatellut, että rakkaus lihaan olisi vanhemman väestön rakkautta.

    Mutta kiinnostavaa, jos on saatu tehtyä kirja, jossa on ns. normaaleja kasvisruokia. Kotimaisista kasviksista kun saa todella hyviä ruokia, eikä mitään hemapa kermassa. Pitääpä tutustua.

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaapa kiinnostavalta! Se ei toisaalta yllätä, koska olen tykännyt Olgan tyylistä kokkailla jo jonkin aikaa. Ja plussaa tosiaan siitä, että ainekset näihin ruokiin saa ihan tavallisesta ruokakaupasta.

    Minun tilanteeni on lähes suoraan sama kuin sinun ihan tuolta lapsuudesta saakka. :) Olemme ihan tietoisesti pyrkineet lisäämään kasvisruokia, mutta on ollut hankala löytää sellaisia reseptejä, joista kokattuja ruokia myös lapset suostuisivat syömään. Tätä siis pitää ehdottomasti tutkailla.

    VastaaPoista
  7. Minä olen paatunut lihansyöjä, mutta haluaisin syödä enemmän kasviksia. En vain ole vielä löytänyt tarpeeksi innostavia ohjeita (no okei, en ole kauhean aktiivisesti edes etsinyt), mutta tämä alkoi houkutella. Etenkin kun mainitsit, että Temonen hyödyntää perus raaka-aineita, eli ei tosiaan jäisi mitään eksoottisia tahnoja tms. kaappia täyttämään.

    VastaaPoista
  8. Arviosi perusteella tämä kuulostaa houkuttelevammalta kuin pelkän kannen perusteella. Olen nimittäin välillä ihmetellyt, miten tämä Olga tuntuu olevan joka tuutissa. Mutta ehkä siihen sitten on joku hyvä syy.

    Kasvisreseptien etsijöille suosittelen lämpimästi Chocochili-blogia: http://chocochili.net/. Bloggaajan julkaisema Viiden tähden vegaani -keittokirja on loistava, mutta siitä kai alkaa olla painos loppu. Uutta painosta odotellessa kannattaa kokeilla blogista löytyviä reseptejä. :)

    VastaaPoista
  9. Oi, tämä Olgan kirja on ihana! Hällä on tv-ohjelmakin, josta olen kuullut paljon kehuja, mutta katson niin harvoin telkkaria, ettei tule osuttua ruudun ääreen silloin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti