tiistai 20. marraskuuta 2012

KBF: Mitä kirjablogit ovat sinulle antaneet?


Uusille lukijoille (tervetuloa!) kerrottakoon, että KBF(Käytännön blogifilosofiaa)-keskusteluissa kaikki ovat tervetulleita keskustelemaan mukasyvällisiä kieli poskessa tai sitten esittämään ihan aidosti hienoja ajatuksia otsa kurtussa kulloisenkin aiheen mukaan. Parhaan kommentin kirjoittajalle, jonka siis päätän ylhäisessä diktatuurisuudessani minä, on luvassa palkinto, joka on yleensä kova ja kantikas.

Yksi kirjabloggaaja täällä hei. Kirjablogien ympärillä on nyt mukavaa pöhinää. Blogeja luetaan, niistä puhutaan, niitä arvostetaan ja niitä myös arvostellaan. Hyvä niin. Ajattelin, että tähän muurahaispesään en korttani sohaise ja samalla jo suunnittelin, mitä kirjoitan. Viime aikoina on niin paljon puhuttu kirjablogien syvimmästä olemuksesta, että aihe suorastaan huutaa pääsyä Käytännön blogifilosofisen kollegion käsittelyyn.

Me kirjabloggaajat olemme aika omanarvontuntoisia. Me tiedämme mitä teemme ja meillä on hyvä yhteishenki. Ehkä siinä sivussa usein unohtuu, että valtaosa väestöstä ja suuri osa kirjanystävistäkään ei ole samalla tavalla sisällä blogimaailmassa kuin bloggaaja. Joku ei ymmärrä ollenkaan, mitä järkeä kirjablogin pitämisessä on. Joku toinen taas ajattelee, että kirjabloggaaja taitaa olla vähän olevinaan, yrittää esittää fiksumpaa kuin onkaan. Kirjabloggaajan vertaaminen ammattikriitikkoon on tullut viime aikoina masentavan tutuksi. Mutta keskustelu on hyvästä ja kyllä meidän bloggaajienkin on hyväksyttävä, että jos arvostusken ja huomion lisääntyessä kasvavat myös ympäristön vaatimukset.


Asiasta tekee vaikean se, että useimmille meistä bloggaaminen on hyvin henkilökohtainen harrastus. Se voi tulla yllätyksenä monelle, sillä julkisestihan tässä kirjoitetaan. Todellisuudessa kuitenkin moni meistä on aloittanut bloggaamisen silkasta halusta kirjata lukukokemuksia ylös ja käydä kirjallisuuskeskustelua toisten lukutoukkien kanssa. Allekirjoittanut halusi lisäksi pitää yllä kirjoittamisrutiinia ja tutustua sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan sisältä päin. Myös itse blogiarvion kirjoittaminen on monelle henkilökohtaista: ammattikriitikko arvostelee kirjan tieteelliseen termistöön ja kontekstiin nojautuen (moni bloggaajakin toki tekee tätä), mutta bloggaaja kertoo lukijalle henkilökohtaisen lukukokemuksensa. Ei ole aina ihan helppoa kirjoittaa, että taidanpa olla vähän tyhmä, kun en tästä ymmärtänyt yhtään mitään. Silti monet meistä tekevät näin usein. Bloggaajan kritiikki ei aina kohdistukaan pelkästään kirjaan vaan myös bloggaajaan itseensä.

Vaikka kirjoitan meistä bloggaajista, ovat nämä tietenkin vain yhden ihmisen ajatuksia. Kirjoitan tätä kotona flanellipöksyt jalassa, toisen lapseni katsoessa Tuomas Veturia ja toisen tehdessä ties mitä, äänistä päätellen tyhjentäessä lusikkalaatikkoa. Lukemattomien kirjojen pinot huojuvat, mutta aikaa lukemiselle on perin vähän. Koska kyseessä on harrastus, haluan lukea vain niitä kirjoja, jotka minua kiinnostava ja siinä tahdissa kuin ehdin. Haluan myös kirjoittaa kirjasta ylös niitä ajatuksia, mitä mieleeni nousee, vaikka ne eivät niin älykkäitä aina olisikaan. Vakituiset lukijat tuntevat kirjamakuni ja kirjoitustyylini, satunnaisia vierailijoita blogini tarkoitus saattaa hämmentää. Jos sitä alkaa oikein ajatella, saattaa pikkuisen ahdistaa. Mutta kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää, joten toisten mahdollisilla mietteillä on turha rasittaa itseään. Terve itsekritiikki on toki aina silloin tällöin tervetullutta.



En halua ilkeillä kenellekään. Yritän aina löytää kirjasta jotain positiivista, vaikken siitä olisi pitänytkään. Tunnen huonoa omaatuntoa huonosta lukukokemuksesta, jos arvelen, että kirjailija tulee lukemaan arvioni. Siitä huolimatta kirjoitan sen minkä kirjoitan, koska uskon asiallisen kritiikin olevan tervetullutta, vaikka se kirpaisisikin. Pyrin myös tuomaan esille sen, että vaikka minä pidin tai en pitänyt kirjasta, toiselle lukijalle lukukokemus voi olla aivan erilainen. Sen voi selvittää vain kirjan lukemalla.


Ja siitä kai tässä on kysymys. Lukijoista ja kirjoittajista, joita yhdistää rakkaus kirjoihin. Viime aikaisissa kirjablogikeskusteluissa olemme ehkä liikaa jämähtäneet määrittelemään, mitä kirjablogit ovat tai eivät ole. Se on nurinkurista, sillä jokainen kirjablogi on erilainen! Sen sijaan voisi positiivisemmassa hengessä miettiä, mitä kirjablogit ovat antaneet. Minulle ne ovat antaneet harrastuksen, ehkä jopa elämäntavan, ystäviä ja yhteisön, lukemattomia mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluja ja kirjavinkkejä. Toisin sanoen, uskomattoman paljon kaikkea hyvää.

Mitä kirjablogit ovat sinulle antaneet? Sana on vapaa!


Ps. Ehkä huomasittekin, että tämän postauksen kuvituksen myötä blogikaapista astuivat ulos kissat kirjojen takana: herrat Arvi ja Piiparinen! Ehkä tapaatte heidät jatkossa aina silloin tällöin :)

29 kommenttia:

  1. ("Ei ole aina ihan helppoa kirjoittaa, että taidanpa olla vähän tyhmä, kun en tästä ymmärtänyt yhtään mitään." Ja silti juuri näin jouduin toteamaan toiseksi uusimmassa postauksessani.)

    Minulle kirjablogit ovat antaneet mahdollisuuden jakaa muuten niin kovin yksinäiseltä tuntuvan harrastuksen muiden kanssa. Kirjablogien ansiosta voi kirjoittaa ja lukea kirjoista kuta kuinkin niin paljon kuin haluaa. Voi jakaa ajatuksia kirjoista, keskustella niistä, jotka usea on lukenut tai pongata omalle lukulistalle uutta luettavaa. Kirjablogit ovat paikka vertailla lukukokemuksia, riemuita hyvistä kirjalöydöistä, päästä kuvien kautta erilaisimpiin kirjastoihin tai vaikka niille Helsingin kirjamessuille, kun ei muuten päässyt.

    Kirjablogit ovat aivan omanlaisensa kirjojen maailma, johon on jo niin tottunut, ettei tiedä miten joskus selvisi ilman. Kirjablogit eivät suinkaa korvaa lukemista, vaan täydentävät sitä ihanasti. Kerrankin saa luvan kanssa hihkua tai haukkua tai itkeä jotain kirjaa ja mikä parasta - aina joku jossain ymmärtää. Ainakin paremmin kuin poikaystävä, joka on lukenut elämässään yhtä monta kirjaa kuin minä luen kuukaudessa. (Muuten vallan loistava tyyppi kyseessä!)

    Mikä parasta kirjojen, kirjoittamisen, lukemisen, tapahtumien, listojen, haasteiden ja kuvien lisäksi kirjablogeista olen saanut paljon uusia tuttavuuksia, joiden kanssa jakaa tämä intohimo lukemiseen ja kirjoihin. Vaikka tuttavuus rajoittuu monen kohdalla vain tänne verkkoon, niin mielestäni se ei vähennä sen arvoa. Kirjanystäviä ei koskaan voi tuntea liikaa, tuntee heidät sitten ihan oikeassa elämässä kasvotusten tai näin vähemmän kasvotusten.

    Kirjablogit ovat siis antaneet ainakin minulle aivan mahtavan kirjamaailman mahtavine kirjanystävineen.

    VastaaPoista
  2. Aamen. Hyvin kiteytetty, en keksi mitään lisättävää! Erityisesti kolahti tuo, että aina jossain joku ymmärtää, juuri näin. Mitä tulee Kellopeliappelsiiniin, kirjaa en ole edes yrittänyt lukea, mutta elokuvasta en ymmärtänyt todellakaan mitään :)

    VastaaPoista
  3. Lämmin postaus tärkeästä aiheesta, kiitos suuri!

    Minullekin kirjablogin pitämisestä on tullut elämäntapa. Aloitin sen julkisena lukupäiväkirjana hyvin vaatimattomin rahkein. Yleensä kirjoitan ainakin yhden pojan kiertäessä tietokonepöytää kuin kissa kuumaa puuroa (niin myös nyt), joten postausten "taso" saattaa olla hyvinkin vaihteleva, aivan mamin keskittymiskyvystä riippuen :) Parasta bloggauksessa on ollut mahtavat lukuvinkit, uudet kirjat, joita en olisi löytänyt ilman tätä ihanaa harrastusta. Myös samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen on bloggauksen kruunu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kovin tutulle tilanteelle, keskittymiskyky on usein koetuksella:) Toisaalta tämä kirjabloggailu tarjoaa ihanan vastakohdan potta-arjelle. Minustakin toiset kirjaintoilijat kruunaavat bloggauksen.

      Poista
  4. Hyvä keskustelunaihe!

    Kirjablogit... Niin, tuntuu että itselleni blogimaailmasta on vuosien mittaan muodostunut niin tärkeä osa elämääni, että bloggaaminen on kuin jonnekin selkärankaan rakentunut osanen. Rakas rutiini, tärkeä osa omaa itseäni, rakkain harrastukseni.

    Bloggaaminen on antanut valtavasti. Muista blogeista olen löytänyt erinomaisia kirjavinkkejä. Ilman blogeja en varmaan koskaan olisi tutustunut esimerkiksi Haruki Murakamin tai A.S. Byattin tuotantoon, molemmat ovat nyt (melko tuoreita) suosikkikirjailijoitani. Omista blogikirjoituksistani olen saanut hyvää kirjoitusharjoitusta: mitä enemmän kirjoitan, sitä helpompaa se tavallaan on. Olen saanut syitä keksiä uusia valokuvakulmia kirjoille. Blogien kautta olen saanut myös ystäviä - yhtä lailla "oikeita" sydänystäviä kuin virtuaaliystäviksi kutsuttavia ihania kavereita, joiden kanssa olen pohtinut niin kirjallisuutta kuin ulkokirjallisia asioitakin. Maailma on kaiken kaikkiaan kiehtova!

    Luulen, että omalla kohdallani kirjablogini on osin vaikuttanut myös joihinkin työkuvioihini, ainakin antanut yhden kirjanaiheen ensi kevääksi.

    Kirjablogit eivät ole mikään pieni asia, vaan minulle niin arkea kuin juhlaakin. Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvailla, mitä olen blogeista saanut, niin inspiraatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kirjoitat taas niin hyvin! Minullekin kirjoittamisesta on ollut hyötyä: kirjoitustaito tai ehkä tekstintuottaminen on helpottunut. Myös konkreettista hyötyä on ollut siinä mielessä, että blogi on käynyt työnäytteestä.
      Blogin kautta on tosiaan tutustunut uusiin ihmisiin ja myös löytänyt aivan uusista paikoista ja tilanteista. Bloggaaminen tosiaan kiertyy koko elämään kiinteäksi osaksi!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen aihe kyllä, niinkuin blogeista ja bloggaamisesta keskusteleminen ylipäätään! :) Itse en ole kirjablogien suurkuluttaja, itse asiassa olen lueskellut niitä lähinnä silloin, kun olen etsinyt itselleni uutta, kiinnostavaa luettavaa - ja sitähän blogien kautta onneksi löytyykin varsin helposti. Luen paljon, ja totta kai on myös kiinnostavaa päästä vertailemaan omia lukukokemuksiaan toisten kanssa. Itse olen vähän tällainen sekabloggaaja: aiemmin pidin pari vuotta erittäin sekalaista blogia, joka sisälsi (tai sisältää, pääsee niitä juttuja yhä lukemaan) niin leffa-, kirja- ja musajuttuja kuin syvällistä pohdintaakin, kun taas nykyään bloggaan lähinnä henkiseen ja vähän fyysiseenkin hyvinvointiin liittyvistä aiheista, ja erityisesti niihin liittyvistä kirjoista tulee toisinaan kirjoitettua. Silloin on tarkoituksena yleensä suositella hyvää ja inspiroivaa kirjaa muille, mutta toisinaan tykkään kovasti kirjoittaa myös ihan lukemistani romaaneista lukupäiväkirjatyyppisesti, sillä onhan se hauskaa jälkeenpäin muistaa, mitä on tullut luettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoista! Tervehdin ilolla blogeja, jotka keskittyvät tietyntyyppiseen kirjallisuuteen ja luulen, että niitä tulee pikku hiljaa lisää. Tiettyihin kirjoihin keskittyminen tuo esille sellaisia kirjoja, mitkä muuten eivät blogeissa näy ja toki bloggarilla on sitten myös asiantuntemusta omasta lajityypistään. Mutta välillä on toki hyvä kirjoittaa kaikkea muutakin ja kehittää blogia sen mukaan, mikä itseä milloinkin kiinnostaa :)

      Poista
  6. Tärkein ensin: hurmaavat kissat!

    Sitten blogiasiaan. Silloin, kun en vielä itse kirjoittanut blogia, sain kirjablogeista lukuvinkkejä ja vertaiskokemuksia. En kovin paljon osallistunut keskusteluun, mutta jos olin lukenut ajatuksia herättävän kirjan, googlasin blogijuttuja, ja luin innolla muiden kokemuksista. Se oli sellaista yksipuolista kirjakeskustelua.

    Blogin aloittamisen jälkeen saan edelleen lukuvinkkejä, ja luen muiden kokemuksista, mutta saan lisäksi paljon, paljon enemmän. Lukemiseni on muuttunut jonkin verran. Luen monipuolisemmin ja menen useammin mukavuusalueen ulkopuolelle. Tämän vuoksi olen myös löytänyt uusia lempikirjailijoita, joihin en ehkä muuten olisi tutustunut. Mietin lukemaani enemmän ja muistan kirjat paremmin: lukeminen siis antaa sisällöllisestikin enemmän kuin ennen.

    Kirjalliset keskustelut blogikollegoiden kanssa ilahduttavat jatkuvasti. Toki "oikeassa elämässäkin" saa välillä keskustella kirjoista, mutta ei yleensä yhtä moniäänisesti ja monipuolisesti kuin monikymmenpäisen bloggarijoukon kanssa.

    Blogin myötä olen päässyt joihinkin kirjallisiin tapahtumiin, joihin en ilman blogia olisi varmasti päässyt. Ja olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin, mikä on ollut aivan mahtavaa.

    Kirjabloggaus on siis antanut suunnattoman paljon. Eikä se ole vienyt mitään, paitsi aikaa, mutta sitähän harrastuksiin aina kuluu. En olisi ikinä blogia aloittaessani uskonut, kuinka antoisa harrastus tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat kiittävät :)

      Minäkin luen erilaista kirjallisuutta kuin ennen. Aikana ennen blogia luin loppujen lopuksi todella vähän uutuuskirjoja ja laahasin ehkä viisi vuotta perässä:) Nyt seuraan aktiivisesti erityisesti kotimaista uutuuskirjallisuutta. Siinä on toki se miinuspuoli, että sille viisi vuotta vanhalle kirjallisuudelle jää liian vähän aikaa!

      Poista
  7. Neljä asiaa tulee nopeasti mieleen:
    - Loistavia kirjavinkkejä ihmiselle, joka ei muista aina seurata aikaansa. Mukava siis hyödyntää muiden tutkapalveluita mielenkiintoisien uutuuksien suhteen.
    - Jos omasta tuttavapiiristä ei jostain syystä löydy kovin lukuintoista porukkaa, blogistaniasta löytyy aina joku, jonka kanssa kirjoista keskustella.
    - En ole itse asiassa tavannut ketään bloggaria kasvotusten koskaan (tai ainakaan tietääkseni), mutta silti tuntuu, että moni on jo ihan vanha tuttu. Eli yhteisöllisyys on tärkeää.
    - Joudun oikeasti rasittamaan aivojani hieman, kun yritän kirjoittaa blogiin ajatuksia lukemastani. Se on joskus todella helppoa ja useimmiten aika vaikeaa. Kertoo vain siitä, että harjoitusta tarvitaan lisää.

    Ja on kyllä todettava, että vaikka pääosin luen vain mikä itseäni kiinnostaa, tartun joskus myös sellaisiin teoksiin, joihin en ehkä ilman kirjablogien kannustusta olisi tarttunut. Esimerkkinä voin mainita tästä vaikka Antti Hyryn Uunin, joka oli ilahduttava yllätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, monta sellaista kirjaa ja kirjailijaa on tullut tutuksi, joihin ilman blogeja ei olisi tullut tartutuksi.

      Moni kirjabloggari on sanonut, ettei live-elämässä ole juurikaan kavereita tai perheenjäseniä, joiden kanssa voisi keskustella kirjallisuudesta. Heille blogit ovat pelastus! Minulla on muutamia kirjanystäviä kavereissa ja perheessä, mutta kyllä keskustelun moniäänisyys on täällä Blogistaniassa aivan toista luokkaa.

      Poista
  8. Amma, mitä minä nyt enää voin sanoa, kun sinä tyhjensit jo koko potin;-)

    Olen siis täysin samoilla linjoilla kanssasi. Haluan lukea vain kirjoja, jotka kiinnostavat minua, haluan löytää edes jotain hyvää sanottavaa, jos erehdyn ns. huonon krijan pariin, en halua ikinä ilkeillä ja halua olla oma itseni omassa blogissani.

    Olen jotenkin kyllästynyt ajattelemaan, mitä meistä kirjabloggaajista ajatellaan, mutta väistämättä välillä hätkähdän, sillä saan kirjailijoilta viestejä,e ttä kirjabloggaajat VAIKUTTAVAT, miten kirja otetaan suuren yleisön joukossa vastaan. Mitään tällaista tuntemusta en kokenut alussa. Nyt se alkaa olla todellisuutta.

    Minulta kirjabloggaaminen vei koko käden! Tätä teen nyt yli 10 tuntia päivässä. Lasken tietty tuohon myös lukemisen ja kaiken bloggaamisen vastavuoroisuuden, johon liittyy yllättävän paljon myös henkilökohtaista kontaktien ylläpitoa. Erittäin ilahduttavaa ja antavaa on mielipiteidenvaihto kirjailijoiden kanssa. Koska tämä ottaa paljon, tietty myös antaa paljon. Olen nyt eri ihminen kuin aloittaessani vajaa neljä vuotta sitten. Nyt näen metsän puilta ja sitten siellä takana häämöttää aivan uusi vuorenhuippu: Sinne pitää päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, yleensä pyrin olemaan keskustelunavauksissa niukkasanainen, mutta nyt minulla oli selvästi paljon tyhjennettävää mielen päältä:)

      Minuakin kirjabloggaajien vaikutusvalta hämmentää. Vaikka käymme täällä keskustelua, niin monet lukijat ovat "näkymättömiä", eikä siksi aina tule ajatelleeksi sitä, kuinka moni blogia käy lukemassa.

      Sinä olet kyllä uskomattoman ahkera. Tähän kyllä saa käytettyä aikaa ihan kuinka paljon vaan. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten ehdi olla niin sosiaalinen kuin haluaisin. Haluaisin lukea huolellisemmin toisten bloggauksia ja kommentoida enemmän, mutta tosiasiassa omienkin postausten kommentteihin vastaaminen laahaa usein pahasti perässä... Kivaa ja ihanaa tämä on silti!

      Onnea ja voimia vuorenhuipun tavoittelussa, seuraan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää <3

      Poista
    2. Ahkeruudesta en mitään tiedä, mutta olen kova suorittamaan, virtaamaan yli...sehän voi olla myös eräänalaista heikkoutta. Riippuu, mistä sitä katsoo;-)

      En minäkään ole niin sosiaalinen kuin luullaan. Jotenkin vain vaikutan siltä...

      Ihan selävsti se, että huomaa tämän 'kutsumattoman' vaikutusvallan, laittaa harkitsemaan, mitä kirjoittaa. Ainakin kirjajutuissa. Mieluummin silti yritän sen unohtaa, että saisin jatkaa vain vapaana, omana villinä itsenäni.

      Kiitos: Aika näyttää, aika näyttää. Onnea sinulle tyylikkään blogisi pidossa ja mukavaa lumen valon odotusta!

      Poista
  9. Kiteytit tosiaan, Amma, varmasit aika monen kirjabloggaajan tunnot tuossa avauksessasi. Minulle yksi tärkeimmistä kirjablogien/bloggaamisen anneista on sosiaalisuus, jotka tosin taitaa nykyään toteutua muualla kuin varsinaisissa blogeissa. Ja tietenkkn kirjat, ah! Olisi hauska, jos joku, joka ei itse pidä kirjablogia, kommentoisi tähän keskusteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kiva lukea toisten bloggaajien ajatuksia, mutta toistenkin mielipiteitä kaivataan!

      Poista
  10. Olen käynyt jo pariin kertaan lukemassa tekstisi ja kommentteja. Koskettava aihe siinä mielessä, että aika moni kirjablogia pitävä varmasti tätä välillä pohdiskelee. Aikaa menee välillä tuhottomasti koneen äärellä, ei ehdi lukea tai siivota lenkkeilystä puhumattakaan, niska ja hartiat jumissa. Mutta vähentää saati lopettaa ei vain voi.

    Kaksi vuotta blogia pidettyäni olen melkoisessa koukussa. Kirjapinot ja kiinnostavien kirjojen listat ovat metrien korkuisia ja pituisia, kirjahyllyt pullistelevat liitoksissaan. Pääni välillä suorastaan kihisee kirjoitettavista aiheista ja ideoista, jotka haluaisin toteuttaa. Rahkeet eivät millään tunnu riittävän siihen, mitä haluaisi. Blogihuumaa!

    Kaksi vuotta melko tiiviisti kotimaista kirjablogikenttää seuranneena olen huomannut, että uusia blogeja syntyy nopeasti. Tämä on tietysti oikein mukavaa monella tavalla. Mutta samalla tuntuu, että osa niistä blogeista, joita alussa seurasin, on joko suljettu, lopetettu tai vain jätetty oman onnensa nojaan. Kaikki eivät vain jaksa tai haluakaan omistautua juuri tälle harrastukselle. Alkuinnostus onkin hiipunut syystä tai toisesta, tai elämässä on tapahtunut jotakin, joka on vienyt pois bloggaamisesta. Olen myös törmännyt keskusteluihin, joissa kirjablogistit pohdiskelevat lopettamista tai syyllisyyttä, jota kokevat, koska eivät ehdi/jaksa/osaa kaikista lukemistaan kirjoista kirjoittaa tai ylipäätään kirjoittavat liian harvoin.

    Minä koetan pitää blogin kaikesta huolimatta harrastuksena siinäkin mielessä, että en ala syyllistyä, jos en kaikesta ehdikään kirjoittaa.

    Taisi mennä nyt ihan aiheen sivuun, mutta näitä olen mietiskellyt välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa, Kirsi! Minä olen miettinyt, miten ehdin blogata sitten joskus kun palaan kokopäivätöihin, niin paljon aikaa tähän saa kulumaan. En ihmettele ollenkaan, että moni blogi on lopettanut. Varmasti paras tapa on tosiaan muistaa, että harrastuksen kuuluu olla hauskaa, eikä se saa väsyttää. Minulla on nyt vähän maaninen vaihe, kun on niin monta hyvää kotimaista kirjaa, jonka haluan lukea ennen Blogistanian Finlandiaa :)

      Poista
  11. Kauhean mielenkiintoinen keskustelu ja kaikki 'tärkein' anti onkin varmaan jo tullut esille tuossa yllä.

    Minulle on blogin myötä tullut 'ekstrana' tarve ja kyky taas ajatella ja kirjoittaa suomeksi, miltei päivittäin. Ulkosuomalaiselle nämä blogit ovat mainio väylä suomalaisen kirja- ja lukumaailman tapahtumiin. Oman, vielä lyhyen kirjablogiurani aikana kielitaito on parantunut kohisten eikä nyt reilun puolen vuoden bloggaamisen ja muiden blogien seuraamisen jälkeen juurikaan tarvitse enää hakea sanoja, niin kuin parin eka kuukauden postauksia laatiessa. Joitakin uudissanoja joskus kyllä joudun ihmetteleemään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Näin kotosuomalaisena tätä ei tajuakaan, mutta blogimaailma on tosiaan ulkosuomalaiselle tärkeä. Ja nyt kun asiaa ajattelen, aika monia ulkosuomalaisia bloggaaja tiedänkin. Hienoa, että pysyt kärryillä uudissanojenkin suhteen:)

      Poista
  12. Blogit ovat antaneet ihan uudenlaisen intohimon ennestäänkin rakkaaseen lukuharrastukseen. Ja valtavasti vinkkejä upeista kirjoista, joista suuri osa olisi varmasti jäänyt muuten löytymättä. Siinä sivussa kirjamakunikin on laajentunut ihan uusille alueille. Ja sitten on vielä tietysti tämä mielettömän ihana blogiyhteisö, jossa voi keskustella innokkaasti niin kirjoista kuin vaikka kirjahyllyn järjestämisperiaatteista tai kirjanmerkkikokoelmastakin ilman että kukaan pitää ihan hörhönä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuo yhdistävä kirjahörhöys on kyllä ihan mahtavaa. Kun esittelyn kirjoihin sävytettyjä kynsiäni, kaikki aivan pokkana tsemppasivatm että onko mahtava idea! :D

      Poista
  13. Tässäpäs ei-kirjabloggaajan tuntemuksia (itse bloggaan lähinnä meikeistä, alkuaikoina oli myös joitain kirjapostauksia ja edelleenkin kirjoittelen silloin tällöin hajuvesi- ja kosmetiikkakirjoista).. Olen tässä eilen ja tänään lueskellut ihmetellen tätä keskustelua kirjablogien asemasta, erityisesti joidenkin kirjailijoiden tyrmäävät kommentit melkein järkyttivät. Bloggaajathan ovat lukijoita, miten kirjailijat voivat suhtautua tuolla tavalla intohimoisiin kirjojen ystäviin? En jaksa ymmärtää, että blogit koetaan negatiivisina, nehän nimenomaan jakavat lukuvinkkejä (uutuuskirjoista), innostavat muitakin lukemaan (ehkä laajemmin), tarjoavat tilaa keskustelulle..

    Siinä siis joitain syitä, miksi olen innostunut kirjablogeja seuraamaan. On hauska tutustua erilaisiin lukijoihin ja kirjamakuihin, ehkä löytää bloggaaja, jonka postauksiin erityisesti samastuu. Myös erilaiset haasteet ja niiden seuraaminen ovat olleet minusta erityisen riemastuttavia! Kirjablogien lukemisen myötä olen keskustellut kirjoista enemmän myös sukulaisten ja tuttujen kanssa ja tarttunut erilaisiin kirjoihin ennakkoluulottomammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hellin vastauksestasi, olipa kiva, että joku ei-kirjabloggaajakin kommentoi:) Näin minäkin asian näen, minusta kirjablogien pitäisi olla kaikille kirjanystävile iloinen asia. Ja varmasti suurelle osalle onkin, muutamat kommentit ovat vain herättäneet ihmetystä. Sinänsä keskustelu on aina hyvästä, eikä blogeja tarvitse minun mielestä hymistelläkään, jos joku asia ärsyttää!

      Poista
  14. Minulle kirjablogin aloittaminen ja kirjoittaminen avasi oven aivan uuteen maailmaan, josta en enää lähtisi pois mistään hinnasta :) Kuvittelin aluksi (monen muun tavoin), että pidän julkista lukupäiväkirjaa, mutta sain niin paljon enemmän. Lukeminen on aika yksinäistä, mutta nyt minulla on muutaman napinpainalluksen päässä iso joukko blogiystäviä, joiden kanssa saan keskustella ja mutuhuttailla kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. Puhumattakaan lukemattomista kirjavinkeistä, joista moni jäisi saamatta ilman blogeja. Kirjablogistania on lukutoukan paratiisi <3

    VastaaPoista
  15. Tuntuu että kaikki on jo sanottu, mitäpä näitä toistamaan... Ihania ihmisiä ja ihania kirjoja, miten tästä ei ei tykkäisi? Paljon saa kun on mukana, ja ilmeisesti nekin saavat jotain, jotka eivät itse ole bloggaajia, tai eihän niitä lukijoita olisi.

    Sen voisin omasta puolestani lisätä, että Kirsi on mielestäni oikeassa siinä, että kirjabloggaamisesta ei saisi antaa tulla itselleen pakkopullaa. Jos haluaa kestävän harrastuksen, sen on oltava joustava; sitä muutakin elämää kuitenkin on. Reilun parin vuoden blogiurani aikana olen pariin otteeseen joutunut himmaamaan hetkeksi (heh, kuulostaa addiktoituneelta tuo, aiheestakin), mutta on ollut mukava todeta, että Blogistania pysyy ja paranee vaikkei sitä ole henkilökohtaisesti koko ajan rakentamassa. Ja että takaisin pääsee tauonkin jälkeen. :-)

    VastaaPoista
  16. Bloggaaminen tuo yksinäiseen harrastukseen yhteisöllisyyttä, se kai se tärkein anti on. Bloggaaminen tuo elämään toki myös paljon muuta, mutta tuosta se alkoi ja se on edelleen suuri ilo.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...