Satuhetki: Lapsuuteni rakkain satu


Jatkan Satuhetki-sarjaa omalla ikisuosikillani. Ja jos asia yhtään minusta riippuu, tulee siitä omienkin lasteni satusuosikki.

Alkuviikon mummolareissulla pääsin sukeltamaan lapsuuteen. Äitini oli hakenut vintiltä vanhat satukirjat, korjannut irronneet saumat ja päällystänyt repsottavat kannet. Martti Haavion kirjoittama ja Maija-Kaarina Nenosen jännittävä tarina Tiina Tonttutytöstä, joka ei osannut sanoa kiitos ja Timo Tonttupojasta, joka joutuu Pomperipossan kidnappaamaksi, oli hurjan jännittävä jo silloin ennen ja jännittävä se oli edelleen.

Tiina Tonttutytössä on oikeastaan kaikkea sitä, mitä sadussa kuuluukin olla: jännittävä tarina, kaunis ja kiehtova kuvitus, sadun taikaa ja hengästyttävän upeaa kieltä. Haavion rytmikästä tekstiä lukiessaan eläytyy tahtomattaankin ja kun pääsin ääni käheänä ja hengästyneenä sadun loppuun, vaati 3-vuotias Herra Syksy silmät sädehtien uusintaa.


Kulki, kulki, kulki, kulkipa vielä hiukan. Tuli viisas Pöllö Pönkähdys vastaan, pyrstöänsä huojutti, siipiänsä heilutti, silmiänsä pyöritti. "Pöllöseni, kultaiseni, sanopa Tiina Tonttutytölle, missä on pieni Timo Tonttupoika", sanoi Tiina Tonttutyttö. "Ota tämä sinikerä, punakerä, kulje sinne, minne se kierii, minne se vierii", sanoi Pöllö Pönkähdys. Tiina Tonttutyttö otti kerän, sinikerän, punekerän, heitti sen maahan, ja kerä alkoi vieriä. Se vieri yli niittyjen ja vuorten, ja Tiina Tonttutyttö juoksi perässä. Se kieri ja vieri, mutta viimein se pysähtyi.

Muistan, kuinka helppo erehtyväisen ja hieman itsepäisenkin tonttutytön asemaan oli samaistua, varsinkin kun iltatähtenä turhaan haaveilin pikkuveljestä. Ja entäs sitten se Tiina Tonttutytön saama tuliaismekko! Leukani alkaa väpättää vieläkin kateudesta sen nähdessäni :)

Onko Sinulla muistoja Tiina Tonttutytöstä? Tai mikä on kaikkien aikojen satusuosikkisi?

PS. Vielä ehtii osallistua niin Copycat-kisaan kuin KBF-keskusteluunkin!

Kommentit

  1. En muista koskaan kuulleenikaan Tiina Tonttutytöstä (voiko se olla edes mahdollista, kun minulle on kuitenkin aina luettu paljon??). Mutta minun rakkain satusuosikkini taitaa olla Topeliuksen Vattumato. <3 Toinen suuri suosikkini oli jostain satukokoelmasta löytynyt satu kahdesta hammaspeikosta, mutta en muista enää sadun nimeä saati sitten sen kirjoittajaa. :)

    Rakkain satukirja-aarteeni on ollut varhaislapsuudestani saakka ihailemaltani isosiskolta saamani Anni Swanin Satuja. Kirja on vieläkin kunniapaikalla hyllyssäni ja luen sieltä sadun silloin, toisen tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vattumato ei ole minulle tuttu (!), mutta kaksi hammaspeikkoa kuulostaa todella tutulta! En kyllä minäkään muista yhtään mitään muuta sadusta, yksi kuva vain on selkeänä mielessä: kaksi pörrötukkaista hammaspeikkoa seisoo hampaan päällä, onko sama?

      Poista
    2. On se, ihan sama satu! :) Voi kunpa se kirja löytyisi jostain, olisi ihanaa päästä lukemaan se satu vielä...

      Poista
  2. Kyllä, minulla on tästä kirjasta muistoja, mutta aika hämäriä, eli olen varmaankin lukenut satua aika pienenä. Muistan myös sen olleen erityisen jännittävä. Sellainenkin mielikuva minulla on, että tämä kirja oli meillä aika resuinen ja varmaan siksi se ei enää olekaan tallessa.

    Menenpä heti katsomaan, saisiko sen kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tämä oli tosiaan ihana omana ohuena kirjanaan tai ehkä albumi on oikeampi ilmaus, mutta mieheni kotona on Onnentupa-niminen satukirja, josta tämäkin tarina (ja monta muuta ihanaa!) löytyy!

      Poista
  3. Tiina Tonttutyttö on minulle aivan outo satu, Pomperipossa-nimen olen kuullut, mutta mielestäni jossain muussa yhteydessä. Itselleni kaikkein tärkein ja rakkain satu on ehdottomasti H.C.Andersenin Pieni merenneito, se alkuperäinen ja surullinen, ei Disneyn vesitetty versio.

    Olisiko tuo hammaspeikko satu tämä:
    http://kalaksikukko.blogspot.fi/2011/02/thorbjrn-egner-satu-hammaspeikoista.html ????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti Aino! Kyllä nuo hammaspeikot näyttävät minusta kovin tutuilta! Mahtavuutta, täytyykin tarkistaa, löytyykö tämä meiltä kirjastosta!

      Poista
    2. Minäkin muistan tuon kirjan! Hauskaa. :)

      Ja aiempaan kommenttiini olisin voinut muuten lisätä, että minun suosikkisatuni lapsena(kin) lähtivät Astrid Lindgrenin kynästä. Hänhän kirjoitti lastenromaanien lisäksi paljon yksittäisiä satujakin, kuten Kultasiskoni ja monet muut upeat tarinat.

      Poista
  4. Parhaat satukokemukseni liittyvät ihan hemmetin pelottaviin Anni Swanin satuihin. Niisä peikot ryöstävät lapsen, jota ei ehditä kastaa ennen päivänlaskua, tyttö riistää äitinsä elämänliekin itseltään kuolemalta yms yms. Vieläkin nousee niskavillat pystyyn kun muistan, miten näitä luettiin sähköttömällä mökillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottavia tosiaan! Mulla ei ole muistoja Anni Swanin saduista, vaikka toisaalta minulla on sellainen muistikuva, että lapsuuden kotoa löytyisi niitä kirjoja.

      Poista
  5. Sekä Tiina Tonttutyttö että Pomperipossa ovat etäisesti tutun kuuloisia, vaikken yksityiskohtia muistakkaan. Minun satusuosikkini oli Adalmiinan helmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adalmiinan helmi onkin klassikko. Pitäisi lukea joskus, muistikuvani siitä ovat melko hajanaiset.

      Poista
  6. Minulle kaikki disneyn sadut ja topeliuksen sadut olivat rakkaita ja disneyn satuja luen 4v tyttärelleni,varsinkin prinsessa satuja

    VastaaPoista
  7. Ei oo todellista, juuri olin vannomassa oman blogini kommenttilootassa, että tätä ei takuulla kukaan muu muista kuin minä, mutta totta KAI on kirjablogillisia kohtalotovereita! :D

    Ihana juttu, kiitos <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti