maanantai 2. heinäkuuta 2012

Arto Salminen: Varasto (Ota riski ja rakastu kirjaan!)


Jori Kaiken voi lukea-blogista haastoi minut lukemaan Arto Salmisen Varaston Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa. Toiveena oli tehdä minusta Salmisen fani. Kuinkas siinä sitten kävi?

Arto Salminen oli siinä mielessä oiva valinta, että kirjailijana hän oli minulle tuntematon. Varastosta tiesin sentään sen verran, että siitä on tehty elokuva. Pääsin siis aloittamaan lukemisen puhtaalta pöydältä, joskin takakannen lupaava banaalius ja raivorealismi herätti niin pelonsekaisia kuin hykerryttäviäkin odotuksia.

Varasto kertoo rautakaupan varastomiehestä Rouskusta. Kyseinen varasto voisi sijaita aivan missä vain, mutta tässä tapauksessa se on pääkaupunkiseudulla. Rousku on varsinainen emäsika mieheksi: sovinisti, varas ja kelju kaveri, mutta niinpä vain porskuttaa eteenpäin omassa elämässään. Rousku kuvittelee pyörittävänsä saman työpaikan Karitaa mielin määrin, mutta niin kuin usein elämässä käy, todellisuus taitaa olla päinvastainen.

Tästa kirjasta on turha etsiä mitään kovin kaunista sen paremmin henkilöhahmoista kuin päälausevetoisesta kerronnastakaan. Kuvailevaksi Salminen yltyy lähinnä kuvatessaan lihansäikeitä hampaiden välissä ja jäätyneitä oksennuksia kadulla. Yllättäen ratkaisu on varsin toimiva, eikä takakannen lähes raivorealismiksi määrittelemä tyyli tunnu ollenkaan tarkoitushakuiselta vaan kirjan ympäristöön sopivalta.

Kirjan suurin ansio on kuitenkin loppua kohti voimistuvassa yhteiskunnallisessa kritiikissä. Salminen kuvaa aatteetonta työläisten luokkaa, jota ei oikeastaan enää edes ole, vaikka onkin selvempänä kuin koskaan ennen. En tullut ennen lukemista tarkistaneeksi kirjan ilmestymisvuotta ja oletin sen olevan 2000-luvun tuotantoa. Kesti oman aikansa, ennen kuin markat ja tuttujutut paljastivat, että kirja on kirjoitettu jo vuonna 1998. Huomio on hämmentävä, niin hyvin tämän päivän sosiaalista epätasa-arvoa Salminen teoksessaan kuvaa.

En heittäydy (ainakaan vielä) Salmisen faniksi. Sen sijaan jonkinlaisen näkijän viitan olen valmis vuonna 2005 menehtyneen kirjailijan harteille levittämään. Niin hyvin hän on onnistunut erottamaan yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ne kehityslinjat, joista on tämänpäivän suomalaisille tullut jo osa turtunutta todellisuutta. 

Kylläpä voisin lukea joskus Salmiselta jotain muutakin. Kiitos Jorille hyvin heitetystä haasteesta!

Ilselän Minna luki tämän myös ihan vastikään. Hänen arviostaan löydät linkit toisten bloggareiden arvioihin!

Arto Salminen: Varasto
Wsoy 1998
167s.


10 kommenttia:

  1. Kiva, että haaste osui kohdilleen! Salmisen kaikki kirjat ovat samankaltaisia, joten jos päätät lukea häneltä jotain lisää, niin valinnan kanssa ei kannata stressata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jori vielä haasteesta! Hyvä tietää jatkossa:)

      Poista
  2. Ja nopealukuisia kaikki. Näkemys on kirkas ja kamala... Kalavale taisi olla minun lempparini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopealukuisuus on nykyisellään ehdoton etu:) Kalavaleesta on moni tainnut tykätä.

      Poista
  3. Kalavale oli minustakin hulvattomin ja kamalin, juuri tuossa näkijän ominaisuudessa. Sen arviossani ihmettelinkin, mitä ihmettä Salminen mahtaisi nykymenosta tuumia. Ikävä, ettemme saa tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä listata Kalavale (jollekin teoreettisesti toimivalle) lukulistalleni. Sanoppa muuta!

      Poista
  4. On aina ilo lukea arvio, jossa ajatuksia herättäneet asiat on saatu puettua sanoiksi. Hieman sinun tapaasi mietin Varastoa, että toisaalta inhorealismi ei ole yhtään se asia, jota kirjoissa arvostan, mutta silti kirjailija on niin tarkkanäköinen monen arjen asian kanssa, että ei voi kuin nostaa hattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En malta olla kommentoimatta Sonjalle... minulle Salmisen inhorealismissa on tietty herkullinen ylilyönnin piirre, joka tekee siitä nautittavaa, vaikkei inhotuksesta pääsekään täysin irti. Ohikiitävät kauneuden sanat kukkivat sitten siellä joukossa kuin valkovuokot tunkiolla. :-)

      Poista
    2. Ihan totta, Booksy. Sitäkin Varastossa olin kyllä huomaavinani, että pienillä ylilyönneillä edettiin:) Te muut osaatte niin paljon paremmin pukea ajatukset sanoiksi!:D Tosin kauneutta en oikein osannut nähdä missään välissä. Pitäisi ehkä lukea Salmiselta useampi teos, jotta ne valkovuokotkin näkyisi:)

      Poista
  5. Minä jopa löysin kerronnasta myös kaunista ja se yllätti minut.

    Minusta tuli fani kyllä kertaheitolla, mutta ihan putkeen en kirjoja halua lukea vaan annan aina yhden kerrallaan muhia ajatuksissa.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...