lauantai 21. huhtikuuta 2012

Monte Criston kreivi


Hep! Nyt se on sitten luettu, nimittäin Alexandre Dumas vanhemman Monte Criston kreivi, kirja, jonka aloitin ennen pääsiäistä ja lopetin eilen illalla.

Olen aika tiukkasanaisesti julistautunut lyhyiden kirjojen ystäväksi ja tuskanhiki meinasi välillä valua tätäkin lukiessa, mutta pakko silti myöntää, että kirja oli lumoava. Aikuisten satu (paitsi että kirjastosta tämä löytyy lastenosastolta!) termin parhaassa merkityksessä.

Tarina oli minulle alun perin tuttu ranskalaisesta tv-sarjasta ja aluksi vierastinkin klassikkoon tarttumista, koska uskoin muistavani tapahtumat läpikotaisin ulkoa. Yllätyksekseni kirjan alkuperäinen juoni poikkesi paikoitellen melkoisestikin sarjaversiosta, joten kirja toi aivan uuden näkökulman tarinaan, mutta ennen kaikkea viihdytti.

Niille,  joille tarina on vieras, kerrottakoon seuraavaa: nuori merimies Edmond Dantes joutuu juonittelun uhriksi ja Ifin vankilaan maanpetturuudesta vangittuna. Eletään kiihkeitä aikoja bonapartistien ja rojalistien kalistellessa miekkojaan. Dantes jää politiikan kiemuroissa unholaan ja hautautuu synkkään tyrmäänsä peräti 14 vuodeksi. Ihmeellisten tapausten johdosta hän kuitenkin onnistuu kehittämään itseään vaikeissa olosuhteissa ja lopulta pakenemaan. Dantesilla on yksi ainoa tavoite, kostaa niille, jotka hänet syyttömänä ajoivat perikatoon ja niinpä hänestä kuoriutuu upporikas maailmanmies ja itämaan kiertäjä Monte Criston kreivi. Pariisista kreivi löytää entisen kihlattunsa Mercedeksen avioituneena yhden juonittelijan, kreivi Morcefin kanssa. Toinen ketku, paroni Danglars taas on kaupungin mahtavimpia pankkiireja. Ja itse ylikonna Villefort on kuninkaallinen prokuraattori ja kaikin puolin kadehdittavassa asemassa. Alkaahan se semmoinen jurppimaan parempaankin miestä ja niin alkaa hirmuinen kosto-operaatio.

Eräs henkilö mainitsi minulle vierastaneensa aikoinaan kirjan kostomentaliteettia, mikä sopii varsin huonosti kristittyyn 'rakasta vihollistasi'-ajatteluun. Kieltämättä kreivin esittäytyminen Jumalan ruoskana on varsin erikoinen ja länsimaiseen oikeuskäsitykseen (ainakin nykypäivänä) huonosti sopiva näkökulma. Itseäni asia ei kuitenkaan häirinnyt, sillä antauduin itse seikkailulle ja satumaisuudelle ja jätin syvälliset pohdiskelut väliin. Jos kirjan tapahtumia alkaa miettiä järkiperäisesti, ei niissä useinkaan ole mitään tolkkua, mutta se ei tarkoitus olekaan. Sitä paitsi itse Monte Crison kreivi on henkilöhahmona varsin epäuskottava täydellisyydessään ja kaikkivoipaisuudessaan. Mutta kuten sanottu, kun keskittyy jalokivien kimallukseen, itämaisten mattojen pehmeyteen ja jalosukuisten hevosten laukkaan Pariisin kaduilla, ei kirjasta voi olla pitämättä.

Monte Criston kreivin on muuten suomentanut Jalmari Finne vuonna 1912 ja hänen vanhahtava, mutta samalla lystikäs kielenkäyttönsä sopi tarinaan ja tunnelmaan mainiosti, joskin jäi ehkä joiltain ilmaisuiltaan hieman hämärähköksi.

Kaikille tiiliskiviä kammoaville kerron, ettei Monte Criston kreivi ole tylsä luettava, mistä ehkä kertoo paikka lastenkirjahyllyssäkin. Melko paljon tässä on kuitenkin koston ja armon tematiikkaa ja siihen liittyvää pohdiskelua, mikä saattaa tuntua paikoin puuduttavalta. Dumas on kuitenkin niin mestarillisesti osannut kuljettaa tarinaa monessa paikassa ja tasossa, ettei fundeeraus käynyt painostavaksi elementiksi. Tuoho lasten ja nuorten osastoon on vielä sanottava, etten kyllä ihan perheen pienimmille tätä suosittele iltasatulukemistoon sen paremmin teemansa kuin myös käytännön tapahtumienkaan vuoksi. Sen sijaan murkkuikäiselle juuri kirjan eettinen pohdinta saattaisi olla sopivaan kehitysvaiheeseen sattuessaan melko ajatuksiaherättävää luettavaa.

Muistan viimeksi Sinuhe egyptiläistä lukiessani miettineeni, millainen kirjallinen mielikuvitus pystyy saamaan aikaiseksi sellaisen hengentuotteen. Nyt mietin aivan samaa. Klassikkostatus on ansaittu.

Myös Morre on lukenut tämän ja hänen huomionsa hasiksen käytöstä ja pohdinnat neiti Danglarsin seksuaalisesta suuntautumisesta ovat kuin omalta näppäimistöltäni kirjoitettuja.

***
Kun nyt olen viettänyt valtaosan huhtikuusta Monte Criston kreivin parissa, aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti myös täällä blogissa. Lähiaikoina on luvassa jo aiemmin mainitun tv-sarjan (Le Comte de Monte Cristo) sekä tämän vuosituhannen Hollywood-tuotannon (The Count of Monte Cristo) esittelyä ja vertailua suhteessa kirjaan ja toisiinsa.

Alexandre Dumas (vanh.): Monte Criston kreivi
Alkup. 1844 
Otava 
Jalmari Finne 1912
n.700s.

32 kommenttia:

  1. Jes!! Kiva lukea arviosi tästä!

    Tosi on se, että koston tematiikka sopii huonosti kristilliseen ajatteluun. Minusta se kuitenkin on vain inhimillistä. Kostaminen on kuitenkin monelle ihmiselle aika luontainen ajatus (toteutus on sitten eri asia).
    Monte Criston kreivi toki vie sen aika äärimmäisyyteen, mutta kuten sanoitkin, koko hahmo on aika epäuskottava.

    Mutta on tämä hieno teos! Ei voi muuta sanoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kostaminen tai ainakin sillä hekumointi on ihmillistä, eikä se minua häirinnytkään. Tämä henkilö, jonka kanssa asiasta puhuin, oli lukenut kirjan hyvin nuorena ja ehkä yhtä nuorena olisin itsekin suhtautunut paheksuvasti, innokas seurakuntanuori kun olin:) Nykyään asioita ei enää näe aivan mustavalkoisesti.

      Ja tosiaan, Monte Criston kreivi on henkilönä niin överi, ettei hänen toimiaan tai uskottavuuttaan kannata liikaa miettiä.
      Hieno teos tosiaan!

      Poista
  2. Aivan hurmaava teos, jonka ytimen lienet tavoittanut!

    Sinuhen luin edelliskesänä uudelleen, mutta en tuo sitä blogiini. Joskus joku kirja voi merkitä liikaa...Taisin Paulalla tästä vähän kertoa enemmänkin...

    Sen sijaan Humiseva harju oli vieläkin upeampi kuin muistin.

    Sallithan minun toistaa, mitä muistan Monte Criston kreivistä: "Jokaista vaaraa vastaan on kaksi väkevää miekkaa: aika ja hiljaisuus."

    ***

    Koska nyt olet tällaisella tiiliskiviklassikkolinjalla (sic!), niin mieleeni tulee: Miksi kukaan ei kirjablogeissa ole lukenut tai en ole nähnyt edes mainittavan Välskärin kertomuksia. Niitä minä luin yhden suven parhaan ystäväni kanssa vanhan vaahteran oksilla emmekä me olisi kuulleet vaikka koko maailma olisi meitä kutsunut. Siis olimme alle 15 vee, ja koko juttu meni meihin kuin 'se kuuluisa kuuma veitsi voihin'. Olen myös bibliofiili eli kerään vanhoja kirjoja, joten oli aivan mahtavaa löytää antikvariaatista juuri haluamani painos Välskärin kertomuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olet jo toinen, joka viikon sisällä kehottaa lukemaan Välskärin kertomukset! Isäni kanssa juuri oli asiasta puhetta, tässä muutama vuosi sitten hän jouluna kertoi koko tarinan tai tarinat. Pitäisi tosiaan lukea se, mutta ei ihan hetkeen, ei näitä järeitä klassikkoja jaksa montaa lukea putkeen. Täytyy sulatella välillä... sitä paitsi minulla on odottamassa Montefioren Jerusalem, jossa sivuja riittää. Mutta nyt ensin vähän aikaa ihan ohkaisia kirjoja, kiitos;)

      Poista
    2. Monte Cristo on loistava, kuten taisin kirjoittaa jo jossakin aiemmassa kommentissani. Tuohon Leenan kommenttiin sanon, että olen aivan samaa mieltä, Välskärin kertomukset sopisi tähän jatkoksi. Olen lukenut sen monta kertaa, kerran jopa ruotsiksi, mutta blogikirjoitusta varten pitäisi tietysti lukea taas uudestaan.

      Poista
    3. Kyllä minun nyt täytynee taipua ja ottaa Välskärin kertomukset lukulistalle mukaan, ainakin jollakin aikataululla. Ehkäpä kesäkuussa, kun olemme reissussa...?

      Poista
  3. Olen lukenut tämän joskus lapsena muutaman kerran (muistelisin että ehkä 11-12-vuotiaana ensimmäisen kerran) ja tykkäsin silloin tosi paljon. Jännittävä, ja pitkiä juonenkulkuja, joissa sopivasti arvoituksellisuutta, näin muistaisin. Pitäisi ehkä lukea joskus uudestaan näin aikuisena. Koskakohan olisi aikaa? *katsoo huojuvia kirjapinojaan*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että joku 12-vuotias voisi olla ihan hyvä ikä tälle kirjalle. Seikkailullisen käänteet kiinnostavat, mutta rankat tapahtumat eivät varmaankaan järkytä liikaa.

      Sepä se, olisi kivaa aina palata vanhoihin tuttuihin, mutta kun on niin paljon kaikkea itselle lukematontakin odottamassa...:)

      Poista
  4. tämä on Mario Vargas Llosan mielikirja, hän kertoi Göteborgissa käydessään.

    VastaaPoista
  5. Ah, lempikirjani ! Tässä kirjassa on uskomaton juoni, mutta ei se tosiaan mikään lastenkirja ole. Luin Monte Criston kreivin ehkä kolmetoistavuotiaana ja lumouduin tarinasta silloin, myöhemmin olen lukenut sitä hieman eri perspektiivistä ja nauttinut silti. Todellinen klassikko !

    Täsmälleen samannäköinen painos muuten koristaa omaa kirjahyllyäni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Merenhuiskeelle yllä kirjoitin, varmaan ihan hyvä ikä lukea kirja.

      Tämä painos on minullakin ja siinä on se hyvä puoli, että vie vähän tilaa. Mutta unohdin omani lapsuudenkotiini ja kävin kirjastossa (siellä lastenosastolla) hakemassa 3-osaisen version ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä ehkä kuitenkin enemmän.

      Poista
  6. Minulla on tämä ollut pitkään kesken. Noin puolessa välissä kyllästyin jatkuvaan höpinään (mm. kostosta) ja tapahtumien puutteeseen. Odotin vähän romanttisempaa tarinaa. Minua kirja ei siis ole ainakaan vielä lumonnut.. Juoni on kyllä mielestäni aivan ihana ja olen varmaan kaikki tv-versiot siitä nähnyt! Kirja nyt saa odotella parempia lukufiiliksiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan saat sopivan fiiliksen päälle, jatka lukemista, sillä tapahtumat kiihtyvät loppupuolella. Tosin kyllä sitä kosto-höpinää riittää sielläkin. Romantiikkaa ainakaan rakkaudellisessa mielessä ei tässä kirjassa ihan hirveästi ole, no vähän Valentinen ja Maximilienin tarinassa kuitenkin.

      Poista
  7. Kirjan lukemisesta on jo sen verran kauan, etten esimerkiksi juonesta muista juuri mitään, mutta muistan kyllä nauttineeni ja uppoutuneeni kirjaan täysin.

    Kosto- ja moraali-teemat ovat kovasti pinnalla myös Dumas'n Muskettisotureissa, jotka olen lukenut pariinkin kertaan. Minusta ne ovat myös osa ajankuvaa, ja kertovat siitä kuinka suhtautuminen kostoon on muuttunut. Monte Cristosta en ole nähnyt tv- tai elokuva-veriointeja, mutta Muskettisotureista useampiakin, ja olen oikein kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka juuri kosto-aihetta on melkein aina pehmennetty jollakin tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tästä kosto-teemasta voisi keskustella vaikka kuinka! Kiinnitin nimittäin huomiota siihen, että tässähän koston ja kunnian teemat ovat keskeisellä tavalla esillä myös kaksintaisteluissa, mitkä ovat siis ihan kunniallisia herrasmiesten välienselvittelyjä. En tiedä onko tämä Dumasilta tietoista verrannollistamista, koska 1800-luvulla asia oli aika arkipäiväinen. Mutta kirjassahan tuodaan selkeästi ilmi, että kosto, kunniallinen kaksintaistelukosto on herrasmiehelle jopa pakollista.

      Katsoin eilen sen Hollywood-elokuvan tästä ja tosiaan pehmennystä oli aika tavalla. Palaan asiaan omassa postauksessaan!

      Poista
  8. Ah, Monte Criston kreivi on ihastuttava teos, jonka luin erään lukion äidinkielen tehtävän puitteissa. Hämmästyttää, että teos on lastenosastolla, koska meidän kirjastosta se löytyy ihan aikuisten osastolta. En kyllä miellä tätä lastenkirjaksi, mutta nuorille lukijoille siinä missä varttuneemmillekin lukijoille.

    Ehdotonta klassikkoaineista tämä kirja on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä onkin sitten ilmeisesti erilaisia käytäntöjä kirjastoittain. Minua hämmensi, ettei kirjaa ollut aikuistenosastolla ollenkaan.

      Toki seikkailulliset ainekset tekevät tämän kiinnostavaksi varhaisnuorille, mutta itse olisin aika tarkka omien lasteni kanssa, milloin antaisin heidän kirjan lukea.

      Poista
  9. Oi että, ihanaa että luit nyt. Minä luin tämän pari vuotta sitten ja pidin todella, todella paljon. Juuri tämä satumaisuus, ei kaiken aina tarvitse olla niin realistista. Aikamoinen supermies tuo kreivi.

    Tuon vanhemman sarjan voisin kyllä katsoa, makustella ja nauttia.

    Toivottavasti moni, joka ei ole tätä vielä lukenut, innostuisi. Minä ainakin lukisin tämän tekstin pohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tosiaan joku muukin saa kipinä tarttua tähän, kannattaisi! Kirjoitan tuosta sarjasta ja sitten siitä elokuvasta kohta.

      Poista
  10. Minulla on tämä omassa hyllyssä, mutta en ole vielä lukenut. Pitäisi kyllä. Tein lukiossa äidinkielen ryhmätyön romantiikan ajalta ja minun osuuteni koski Alexander Dumasia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, minä taas en tiedä Dumasista juuri mitään. Jotakin kai kirjallisuudeb historiassa hänestäkin sanottiin?

      Poista
  11. Luin Dumasin Muskettisoturit, ja loppua kohden meno oli jo ihan mallikasta. Tämäkin on pinossa, mutta en ole saanut toimeksi. Filmin olen nähnyt. Hyvä bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,Jokke. Suosittelen, tälläkin on ehdottomasti verrattomat hetkensä:)

      Poista
  12. Monte Criston kreivi on yksi suosikkikirjoistani. Palaan paremmalla ajalla lukemaan tekstiäsi ja kommentoimaan.

    Laitoin sinulle haasteen Kasvimaaunelmia-blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika haasteesta! Odotan kiinnostuneena sinua takaisin!

      Poista
  13. Olen lukenut Dumasin Kolme muskettisoturia vuosia sitten ja tykkäsin kovasti (tosin muistelen, että sekin oli paikoitellen aika raskassoutuinen). Monte Criston kreivi pitäisi myös lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin on raskaat hetkensä, mutta minusta ei liikaa. Suosittelen siis!

      Poista
  14. Lukiossa saimme listan, jolta piti lukea yksi kirja. Monte Criston kreivi oli sillä listalla. Katselin mitä meillä oli kotona kirjahyllyssä ja totesin, että en enää aikataulujen puitteissa ehdi Monte Criston kreiviä lukea, joten luin jokin muun kirjan.

    Luin kuitenkin heti perään Monte Criston kreivin ihan huvin vuoksi ja pidin kirjasta valtavasti. Ihmettelen, että koulujen ns. pakkolukemista niin paljon kritisoidaan. Minulle tulee mieleen vain yksi tylsä kirja, jonka luimme koulussa, muut olivat enemmän tai vähemmän hyviä.

    Luin Monte Criston kreivin myöhemmin uudestaan ja pidin siitä yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla. Toisesta lukemisestakin on kulunut jo pian 20 vuotta, joten olisi varmaan kohta aika lukea kirja kolmannen kerran.

    Minusta kirjassa on hyvin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen juoni. Muistan, että en oikein hyväksynyt päähenkilön kostonhalua, vaikka sen ymmärsinkin.

    En ole nähnyt kirjasta elokuva- tai tv-versioita.

    Minulla on kirja kolmiosaisena painoksena ja olen samaa mieltä, että se on mielyttävämpi kuin tuo, josta blogissasi on kuva. Minusta tuo kirjakerhon painos on vaikealukuinen, kun siinä on liian pientä fonttia liian leveällä palstalla. Annoin oman kirjakerhopainokseni bookcrossing-kirjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ihan hyvä asia, että koulussa luetaan klassikoita, tosin hyvä on lukea jotain kevyttäkin tai siis nuortenkirjallisuutta.

      Minäkin ensin ajattelin, että tämä kirjakerhopainos olisi vaikea lukea fonttinsa tähden, mutta kyllä siihen tottui. Jouduin kuitenkin hakemaan kirjastosta tuon toisen version, kun unohdin omani reissun päälle. Ja täytyy sanoa, että kyllä se tosiaan on parempi (tosin vie hyllyssä enemmän tilaa).

      Minä luin lukiossa Viktor Hugon Kurjat ja otti se kyllä tiukille, vaikka tavallaan kirjasta pidinkin.

      Poista
  15. Tämä on kyllä niin hieno kirja. On tullut luettua useampaan otteeseen. Mutta en kyllä ihan ymmärrä kuinka se kaikkine lapsensurmineen ja muineen tökätään lastenosastolle. Jotenkin vielä ymmärrän, että fantasia käsitetään nuortenkirjallisuudeksi, mutta tämän suosittelu lapsille on jo pahasti pielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, minustakin oli aika yllättävää, että kirja löytyy lastenosastolta. En aivan pienille lapsille tätä todellakaan suosittele!

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...