Kaislikossa suhisee (äänikirja)

Että sattuikin sopiva otsikko tälle päivälle. Ääni on mennyt matkoihinsa, joten täällä suhistaan ja kähistään oikein urakalla, mutta onneksi se ei näin blogissa haittaa.



Kuuntelin äänikirjana Kenneth Grahamen lastenklassikon vuodelta 1908. Tämä onkin siis kovin brittiläiseen maaseutumiljööseen painottuva viikko!

Tarinan päähenkilöt ovat myyrä, vesirotta, mäyrä ja sammakko, jotka asuvat joenvarressa. Eläimet käyttäytyvät ihmisten tavoin ja ajautuvat kaikenlaisiin seikkailuihin. Kaikista hulvattomin hahmo on sammakko, jolla on pakkomielle autolla kaahailuun. Tämän vuoksi hän joutuu jopa ongelmiin virkavallan kanssa.

Kuten monissa vanhoissa saduissa, tässäkin tarina on paikoitellen aika jännittävä lapsiyleisöä ajatellen. Kun sammakko joutuu vankilaan, hän kulkee peukaloruuvipuristinten ym. kuulustelulaitteiden ohi ja kun pahis-näädät ovat vallanneet sammakon kartanon, ajaa nelikko kutsumattomat vieraat tiehensä miekkojen ja sapelien kanssa.

Parasta tarinassa on kuitenkin yksittäisten juonenkäänteiden sijasta kokonaisuus. Tunnelma, jota äänikirjaversiossa vielä tuo taustalle lisätty klassinen musiikki, on niin viehättävä, ettei siitä voi olla pitämättä. Tällaista kieltä lukiessa tai kuunnellessa huomaan aina haaveilevani munuaispiiraista ja sardiinipurkeista, vaikken oikeassa elämässä koskisi niihin pitkällä tikullakaan.

Miten Kaislikossa suhisee sitten taipuu äänikirjaksi? Ossi Ahlapuro on äärimmäisen hyvä lukija tai ehkä tässä tapauksessa pikemminkin kertoja. Ottaisin mielelläni pienen Ahlapuron sänkyni viereen kertomaan minullekin iltasatuja. Onneksi on tällainen äänikirja! Kaislikossa suhisee lähestyy jo hyvän matkaa kuunnelmaa siinä mielessä, että ilmeisesti lapsikuuntelijoita varten kirjaan on lisätty musiikin lisäksi muitakin äänitehosteita. Itse en olisi niitä kaivannut, mutta eivät ne toisaalta häirinneetkään.

Tätä kuunnellessa on mukava paneutua makuulle odottelemaan Nukkumattia, mutta muuten kyllä suosittelen tätä klassikkoa kiinnostuneille perinteisessä kirjamuodossa.

************

Osallistun tällä sekä Karoliinan Totally Britishiin sekä Katjan satuhaasteeseen.

Meillä on viime päivinä sairasteltu useamman hengen voimin ja ihan sairaalassa asti. Nyt olemme kuitenkin kaikki kotona ja suhteellisen hyvävointisia, joten jos sama meno jatkuu, tiedossa on viikonloppuna päivityksiä Kuopion Kirjakantti -tapahtumasta!

Kaislikossa suhisee
Lukija Ossi Ahlapuro
Kustantaja Poptori
Kesto 48 min

Kommentit

  1. Amma!

    Kunpa tietäisit, miten tätä kirjaa rakastan. Olisinko tätä jakanut muiden kanssa: En! Merikään ei saa tätä takaisin...ehkä hän ei muista, vaikka muistaakin, jos joskus pysähtyisi. Tätä meillä on luettu niin, että kunnon kannet ovat ihan nuhjua. Onkohan tästä otettu uusia painoksia? Olisi kiva yllättää aikuinen tytär.

    Osaan joka tarinan melkein ulkoa. Meillä on myös tämä VHS:nä, joten nyt haluaisin löytää DVD:nä...Katsoisin yksin ja kyynelehtisin.

    Loistovalinnalla osallistut Satuhaasteeseen.

    VastaaPoista
  2. Minä ostin Kaislikossa suhisee -kirjan alennusmyynnistä viime vuonna ihan vain maailman kauneimman kannen takia. Nyt näin kirjamessuilla saman "sarjan" Salainen puutarha -kirja, jonka kansi oli myös ihan mieletön, mutta hillitsin ostoaikeeni.

    Pidin sadusta, mutta huomasin ärtyneeni Sammakon liiallisesta esillä olosta. Olisin mielelläni lukenut enemmän Myyrän ja vesirotan pienimuotoisimmista seikkailuista joen varrella enkä Sammakon yltiöpäisestä sekoilusta pitkin maita ja mantuja:)

    VastaaPoista
  3. minäkin kuuntelin tämän ihan äskettäin! mutta jäi bloggaamatta, en tiedä miksi. Otin kuunneltavaksi silloin 5v.lle puhelimeen, mutta taisi vaatia liikaa keskittymistä ilman kirjaa jota katsoa. yhdessä ollaan kyllä sittenmmin luettu tätä. ja päätin kuunnnella minäkin - tämä on ihana!

    VastaaPoista
  4. Kaislikossa suhisee on yksi maailman ihanimmista kirjoista. Olen iloinen, että osallistuit juuri tällä kirjalla satuhaasteeseeni.

    Toivottavasti koko perhe siellä paranee pian, sinun äänesi palautuu ja toivottavasti pääset Kirjakanttiin. <3

    VastaaPoista
  5. Tämä on yksi lapsuuteni suosikkikirjoista, ja aikuisuuteni myös. Tässä on juuri tuollaista kuvaamaasi munuaispiirasviehätystä, jotain hyvin englantilaista jokipiknikkeineen, kartanoineen ja proomuineen. (Oletko muuten koskaan lukenut/kuunnellut Veikko Huovisen Hamstereita? Siinä jos missä luodaan suorastaan intohimoisen hehkuva kuva säilykkeistä.)

    En ole koskaan kuullut tätä äänikirjana, mutta Ossi Ahlapurolla on ihana ääni, joten toimii varmasti hyvin. Jos saisin valita itselleni iltasadunlukijan, se olisi ehkä kuitenkin Kauko Helovirta tai Heikki Määttänen. Jos valinta pitäisi rajoittaa elossa oleviin lukijoihin, niin sitten Pekka Autiovuori tai Antti Virmavirta. Ja minun ikäluokkani ihmiselle ohittamaton iltasadun lukija on tietysti Lasse Pöysti. Harmillista, että hän lahjoitti sen Pikku Kakkosen aikana käyttämänsä ruskean neuletakin hyväntekeväisyysmyyjäisiin...

    No nyt ehkä vähän karkasi mopo käsistä kommentoijalla. Parempaa vointia joka tapauksessa teidän perheelle ja hyvää Kirjakantti-tapahtumaa, jos sinne pääset.

    VastaaPoista
  6. Leena, kivaa, että pidät tästä niin paljon! En osaa sanoa painoksista tai DVD:stä, mutta luulisi tällaisesta kestosuosikista löytyvän! Hyvä valinta minustakin <3

    Sonja: kieltämättä Sammakko nousee loppua kohti aika voimakkaasti esille ja vie vähän koko shown :)Ymmärrän siis ärtymyksesi, vaikka itse sammakon sekoilusta pidinkin!

    Anni.m.,olipa hauska yhteensattuma, että teilläkin kuunnellaan tätä. Minäkin soitin tätä automatkalla, mutta 2-vuotias ei vielä jaksanut kiinnostua.

    Katja, kiitos <3, täällä voidaan jo paremmin. Tänä päivänä jopa ei ole tarvinnut käydä lääkärissä tai sairaalassa (tai onhan tässä vielä puolitoista tuntia aikaa, kopkop) ja äänikin alkaa pikku hiljaa palautua, joten josko tämä tästä...

    Lukutoukka, ihana kommentti! Eikä haittaa yhtään, jos mopo vähän poukkoilee :D Mulle kyllä kelpaisivat kaikki mainitsemasi iltasadun lukijat, ihan ehdottomasti. En ole lukenut Hamstereita, mutta tv-sarja lapsuudesta on jäänyt lähtömättömästi mieleeni: leikin sen jälkeen varmaan kuukauden leikkimökissä pelkkiä säilömisleikkejä :)

    VastaaPoista
  7. Odotin, että kirjoittaisit tästä kirjasta, mutta sitten kun tämä tekstisi ilmestyi, en ehtinyt kommentoida ja unohdin koko asian. Onneksi tämä sattui nyt taas silmään.

    Kaislikossa suhisee on minustakin ihanan kirja. Siinä on vain yksi vika, se on liian lyhyt. Meillä luettiin isän lapsena lahjaksi saamaa kirjaa. Siinä puhuttiin rupikonnasta, eikä sammakosta. Onko rupikonna sammakko uusissa kirjoissa?

    Luin kirjan muutama vuosi sitten uudestaan ja pidin siitä yhtä paljon kuin lapsena. Olen nähnyt joskus myös kirjasta tehdyn elokuvan ja pidin paljon siitäkin.

    Minua kiehtoo myös kirjan brittiläisyys ja lämminhenkinen kotoisuus. On todella kotoisaa kun vesirotta ja myyrä istuskelevat talvi-iltana takan ääressä.

    Kaikki kirjan päähenkilöt ovat omalla tavallaan persoonallisia ja viehättäviä. Haaveellinen ja tunteellinen myyrä on suosikkini. Sammakko/rupikonnasta en niin kovin paljon pidä siksi, että hän ei oikeastaan ota mistään opikseen, vaikka eihän hänkään paha ole, impulsiivinen vain, eikä kovin todellisuudentajuinen.

    VastaaPoista
  8. Annika, tällä kirjalla onkin paljon uskollisia faneja! Ajatella, että minä tutustuin siihen vasta nyt (tai siis olen ehkä lapsena saattanutkin kirjaa lukea, mutta ei ole jäänyt mieleen).

    Äänikirjassa puhuttiin tosiaankin sammakosta, ei rupikonnasta. En tiedä, mitä suomennosta siinä käytettiin, mutta varmaankin uusinta. Olisiko ajateltu, että rupikonna on jotenkin vähemmän sympaattinen kuin sammakko?

    VastaaPoista
  9. Oiiiih! Juuri tuo luettu versio kaislikossa suhisee -kirjasta tuo ison kasan ihania lapsuudenmuistoja mieleen. Olen kuunnellut sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...vaikken kertaakaan ainakaan viiteentoista vuoteen. Saisikohan tuon vielä siirrettyä kasetilta CD-levylle, vai onkohan kasetti jo ajan saatossa mennyt pilalle... täytyykin kaivaa se esille! Ostettiin joskus 80/90-luvun vaihteessa ruotsinlaivalta. Klassinen musiikki sopi mukavasti taustalle, ja moni klassinen kappale tuo vieläkin mieleen jokivarren tapahtumat (erityisesti Bachin "Air" (3. orkesterisarja) on aivoissani varmaan ainiaan linkitetty myyrän ja rotan jouluiseen, hieman alakuloiseen matkaan kylän läpi (jossa ikkunoista näkyy yöpuulle valmistautuva kanarianlintu häkissään ja piippuaan tyhjentävä mies...). Myöhemmin olen lukenut upean alkuperäisteoksen muutamallakin kielellä, mutta tuon kasettikirjan lyhennelmä on yhä rakkain versio.

    P.S. Herra Sammakko -nimitystä (niin ihana kuin se onkin) en ole muualla nähnyt kuin tässä äänikirjaversiossa. Alkuperäinen hahmo on "Mr. Toad", eli tosiaankin rupikonna. "Tööt soittaa torvet, trumpetit ja autot - poikanne kotona on taas, huoleton, hurraa, kunniaksi sammakon, joka maailman paras on!"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti