Hellaakoski ja huhtikuu

"Ei ankeampaa tuttavaa kuin hajoava huhtikuu. Kun siihen silmä kajoaa, se riisuutuu ja hajoaa. Se, kaiken-paljastuksen kuu, se häpeäänsä sairastaa. Ei ankeampaa tuttavaa kuin sielunsairas huhtikuu."
 - Aaro Hellaakoski, Huhtikuu -

Ei täällä nyt sentään näin ankeissa tunnelmissa olla! Päinvastoin, ihan mahtavaa, kun on huhtikuu ja kevät alkaa pikku hiljaa päästä voitolle täällä Savon perukoillakin. Ja kävin Jyväskylässä kirjamessuillakin! Mieli on siis erittäin valoisa, toivottavasti teilläkin!

Huhtikuuksi olen valinnut teille seuraavia lukuehdotuksia (linkit sivupalkissa oikealla):
1) ensinnäkin Royal Families of the World -kuvateos: tietenkin loppukuun kuninkaallisiin häihin valmistautuessa.
2) TAAS Umberto Econ Ruusun nimi. Ei tämä nyt niin hyvä kirja ole, että siksi tyrkyttäisin sitä teille joka toinen kuukausi. Tämä vain tuntui juuri sopivalta valinnalta pääsiäiskirjaksi.
3) Jos taas et halua viettää pääsiäistä keskiaikaisessa luostarissa, sukella kaikin mokomin New Yorkin muotimaailmaan Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjan kanssa.

Ensi viikolla luvassa on suomalaisen klassikkosarjani päätös, Laulu tulipunaisesta kukasta ja SEURAAVA BLOGIKESKUSTELU, joten venytelkää jo kymmensormijärjestelmänne valmiiksi loisteliaiden kommenttien kirjoittamista varten!

Se yleisistä asioista, paneudutaan sitten lyhyesti runouteen. Yleensähän kaikki runoarvioni ovat tiivistettynä tällaisia "Apua-en-tykkää-runoista-ja-tästä-en-ymmärtänyt-yhtään-mitään-booooringg...", joten tällä kertaa olen todella iloinen saadessani kertoa, että pidin Aaro Hellaakosken Jääpeili -kokoelmasta ihan vilpittömästi. Se ei ollut tosin kovin suuri yllätys, sillä sen verran olen Hellaakoskeen tutustunut aiemminkin, että osasin odottaa positiivista kokemusta. Ehkä minä olen sitten modernin runouden ystävä, kuka tietää.

Jääpeili on Hellaakosken ensimmäisen kauden päättävä pääteos vuodelta 1928. Sen jälkeen Hellaakoski tunsi antaneensa runoudelle kaikkensa. Vasta toinen maailmansota sai Hellaakosken  palaamaan runouteen uudelleen. Jääpeili sisältää mystisiä ja tunnelmallisia luontokuvia, herkkiä tunteenilmaisuja, satiirista yhteiskuntakritiikkiä, filosofointia ja paljon muuta. Siitä huolimatta kokonaisuus tuntuu yhtenäiseltä.

Pidin Jääpeilistä eritoten kahden seikan vuoksi:

Hellaakosken visuaaliset kokeilut ovat hauskoja. Hellaakoski käyttää erilaisia fontteja (tai kirjasimia, mikä lienee ajanmukaisempi ilmaus) ja onpa mukana pari kuvarunoakin.

Vielä enemmän pidän Hellaakosken ilmaisusta, mikä on karua ja rehellistä. Olen puritanisti, mitä tulee kuvalliseen tai tunteiden ilmaisuun. Liika lyyrisyys alkaa ahdistaa. Siksipä Hellaakosken riisuttu kieli puhuttelee minua. Erityisen hyvin se näkyy niissä runoissa, mitkä käsittelevät kumppaniin ja vastasyntyneeseen lapseen kohdistuvia tunteita. Minusta ne ovat nimenomaan suomalaisen miehen tuntemuksia. Rehellisiä, tosia, muttei yltiötunteellisia.

Kaiken lisäksi runoja lukiessa tulee sellainen fiilis, että runoilijalla on ollut hauskaa niitä kirjoittaessa. Hän on ollut kokeellinen ja halunnut leikitellä niin kielen kuin runon muodon kanssa. Luomisen ja elämisen tuskaa tihkuvia runokokoelmia on olemassa ihan riittävästi, voihan runous olla valoisaa ja hauskaakin!

Kommentit

  1. Ooh, vai että Hellaakoski sitten olikin Se Runoilija!!! :) No ei, minä tykkään hänestä myös ihan hirveästi, myös niistä sodanjälkeisistä hurjuuksista. Ja siitä sellaisesta karusta linjasta ylipäänsä. Ja aina ajattelen, että opettajahan hän oli ja sitten kirjoitteli tällaisia - lukivatkohan tyttöoppilaat ja jne. :)

    Blogikeskustelua ja Linnankoskea odotellessa hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Minä pidän kovasti runoudesta, kuten tiedätkin, onhan minulla runoblogikin ja kaikki omatkin runoni on julkaistu muuallakin kuin omassa blogissani. Elän runoista!

    Hellaakoski toi väreitä. ER (Ensirakkaus) oli hyvin verbaalinen henkilö ja hän osasi Hellaakoskea ulkoa - paljon.

    Minä pidän tummasta ja syvästä ja minä pidän tuosta huhtikuu-runostakin.

    VastaaPoista
  3. Ilse, löytyihän minullekin jotain! Hyvää viikonloppua, tai mitä siitä nyt on jäljellä, sinnekin. Minulla takan Jyväskylän kirjamessut ja ystävän mökkipolttarit. Tästä mammasta ei ole paljoa jäljellä, mutta ensi viikolla sitten taas uudella draivilla!

    Leena, jotenkin tulitkin mieleeni Hellaakoskesta. En muista, ehkä olen sinun blogistasi viimeksi häntä lukenutkin. Hellaakoski ääneen lausuttuna (ja vieläpä ER:n toimesta) kuulostaa väreilevältä...

    VastaaPoista
  4. Aivoni alkavat hapantua. Minulla on koko viikonlopun ajan ollut käsittämättömiä vaikeuksia erottaa vasen ja oikea toisistaan...huokaus. Siis huhtikuun lukuvinkit löytyvät sivupalkista VASEMMALTA!

    VastaaPoista
  5. Mäkään en erityisemmin välitä runoista, mutta Hellaakoskeen ihastuin kun luin Jääpeilin tenttiä varten. Muistan, että opiskelukaverit oli aika nuivana näistä runoista mutta muhun kielellinen ilottelu upposi täysin.

    VastaaPoista
  6. Amma, tulinkin kysymään, että saanko lainata runoa lumikarpaloon? Minulla ei ole itsellä Hellaakoskea.

    (Hän tosiaankin lausua luritteli Hellaakoskea ulkoa. Onneksi hän kuitenkin löysi myöhemmin Nerudan runot. Siis mitenkään Hellaakoseka väheksymättä. Jos minä jostain suomalaisessa kirjallisuudessa pidän, niin kaikesta, mikä on Waltaria sekä runoudesta- Ehkä me sulkeutuneet sielut alamme soimaan runon kautta...)

    Onko tuo runo kokonaisuudessaan tuossa?

    Voisit kehoittaa minua menemään kirjastoon, mutta en ehdi. Olen nyt 25 vuotta asunut kaukana kirjastosta, kun meren rannalla asuin melkein kirjaston naapurina. Siinä yksi syy lukea läpi koko pienen kylän kirjasto. Olen henkeen ja vereen kirjastolaitoksen puolesta!

    Aurinkoista Viikonloppua, Amma!

    VastaaPoista
  7. Runoa saat ilomielin lainata, mutta se ei ole tuossa kokonaan. Ja koska minä olen aika aktiivinen kirjastossa kävijä, ehdin jo palauttaa Hellaakosken kootut kirjastoon,muuten olisin kaivellut runon kokonaisuudessaan sinulle :/

    Aurinkoista, ihana keväistä (vaali)viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
  8. Kiitos tiedosta. Yritän ehtiä saada sen ensi viikolla vielä, vaikka onkin lyhyt ja kiireinen viikko. Sen Jääpeilin.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti