Helkavirret


Tämä nyt on aivan turha postaus. Voisin kuitata sen kirjoittamalla, että luinpa Eino Leinon Helkavirsiä, enkä oikein ymmärtänyt mitään. Parempi olisi jättää koko juttu kirjoittamatta, niin vaikuttaisin vähän viisaammalta. Mutta koska blogi on myös henkilökohtainen lukupäiväkirjani ja koska olen huomannut, että ilman merkintöjä osa lukemastani kirjallisuudesta päätyy auttamatta aivoissani sijaitsevaan mustaan aukkoon (mihin muuten joutuu myös suurin osa katsomistani elokuvista, siksi olen alkanut kirjoittaa jotakin niistäkin ylös), kirjaan pitkällisen pohdinnan jälkeen lukufiilikseni ylös.

Keskeisin niistä on syvä epätoivo ja pelko, että tulevassa tentissä kysytään jotakin Helkavirsistä.

Olen tehnyt jo varmasti riittävän hyvin tiettäväksi, etten ole erityisen suuri runouden ystävä. Eino Leinosta sen sijaan yleensä ottaen pidän, niin kuin muutamista muistakin runoilijoista. Mutta olipa Leino millainen sanaseppä tahansa, kotimaisen kirjallisuuden opinnot ovat saaneet minut allergisoitumaan kalevalaiselle runomitalle ja siitähän Helkavirsissä on juuri kyse.

Koska selvisin edellisenkin tentin runoanalyysistä tukeutumalla itseäni viisaampiin tahoihin, tein ja teen samoin tälläkin kertaa. Helkavirret ovat kuulemma ainutlaatuinen yhdistelmä paitsi ikiaikaista kalevalaista viisautta myös modernia, individualistista eurooppalaista runoutta. Tämä luonnehdinta avasikin runoja minulle hieman paremmin. Ne näyttävät ja kuulostavat aivan muinaissuomalaisilta, mutta puettuna täsmällisempään ja alleviivatumpaan muotoon. Tarkoitan tällä sitä, että se yksilön tunne, mikä Kalevalan ja Kantelettaren runoissa on peitetympää, on Helkavirsissä selkeämmin sanoiksi puettuna, runon keskiössä. Mielestäni, ehkä.

Okei, en minä mitään tästä ymmärtänyt. Kertokaa te omia kokemuksianne Helkavirsistä! Muistia voi virkistää tai runoihin ensi kertaa tutustua vaikkapa täällä.

Kommentit

  1. Mä tykkäsin Helkavirsistä enemmän kuin noin muuten Leinon runoudesta. Sen synkkyys viehätti jollakin tapaa. Ehkä samasta syystä tykkään Uuno Kailaksesta (Kailaasta?).
    Mutta mä taas tykkään kyllä Kalevalastakin. Sitä teki mieli lukea ääneen. Johtunee folkloristiikan opinnoistani...

    VastaaPoista
  2. No ei mullakaan silloin, kun näitä tentin tai opiskelin iskenyt runous yhtään. Nyt kun olen koulussa käsitellyt joitakin runoja, ne avautuvat ihan eri tavalla. Runoja pitäisikin pohdiskella rauhassa - ja lauluina runot toimivat loistavasti. Ei ole kyllä vastapuolta (oppilaita) innostaneet runot, vaikka niistä joskus hehkutankin. Mutta olen tyytynyt niihin, joita voi kuunnella.

    VastaaPoista
  3. Mä selvitin tän tentin aikanaan niin, että luin tuosta kirjasta sen esipuheen ja sitten muutaman tunnetuimman runo, Ylermi ylpeä isäntä ja mitä niitä nyt olikaan. Olin ihan varma, että tentissä kysytään miten nää runot kuvaa sortokautta, ja voi surkeus kun siellä pamahti eteen kysymys, joka liittyi legendoihin. Jotenkin niin, että miten runoissa kuvataan legendoja. Toivottavasti tästä oli jotain apua, jos sulle vaikka sattuis sama kysymys kuin mulle aikoinaan:D

    VastaaPoista
  4. Minulla on tarkoituksena tarttua tähän tässä jossain välissä... onko siinä paljon sivuja, eli onko pelkoa päätyä epätoivon alhoon sen kanssa? Hmmm, epäluuloni lienee paistaa tuosta kysymyksestä? Palailen pröystäilemään jos tajuan kirjasta jotain itse... :D

    VastaaPoista
  5. Nyt on ihan pakko tähän kommentoida, että Eino Leino on suosikkini, voisin lueskella tuntitolkulla, tosin ajatukset tahtoo karata runojen mukana...

    VastaaPoista
  6. Hanna M, minäkin luin Kalevalaa ääneen, ehkä se menikin tällä kertaa vikaan - olisi pitänyt pospottaa tätäkin:)

    Mari A., ihan totta, tenttiin lukeminen ei kyllä millään tavalla palvele runoutta. Pitäisi olla aikaa lukea runo silloin tällöin ja makustella rauhassa. Nyt kaikki puuroutuu. Komppaan myös laulujen puolesta, varsinkin Leinon kohdalla. Hänen runoihinsa on tehty hienoja sävellyksiä, jotka tukevat runojen sanomaa loistavasti.

    Susa P, KIITOS! Täytyykin tutkailla runoja myös tuosta näkökulmasta. Ja aika monesta muustakin, en nimittäin ekalla lukukerralla oikein löytänyt minkäänlaista näkökulmaa...

    Raisa, ei paha ollenkaan. Tuossa kuvassa olevassa SKS:n painoksessa kaikkiaan esipuheineen päivineen n. 160 sivua. Itse tosin luin enimmäkseen tuosta nettilinkistä, koska pystyin kännykän avulla hyödyntämään odotteluajat kaupungilla asioidessa. Mikä varmaan vaikutti myös tulkintani laihuuteen. Odotan pröystäilyäsi innolla:D

    Sarppu, minäkin pidän monista Leinon runoista, mutta nämä eivät minuun osuneet... tosin ajatukset kyllä karkaili minullakin :P

    VastaaPoista
  7. Helkavirret vaatii aika ja aivoja ja keskittymistä, ei voi vain lukea läpi, niin kuin Tabermania ;) Helkavirret ovat niin eurooppalaisessa, kuin maailmankirjallisuudessakin lähes ylittämätön runoteos. Danten Inferno saattaa olla hyvin lähellä. Kalevalainen runomitta on itsessään niin elävää ja antaa mahdollisuuksia monelle eri tavalle, joten mainitsemasi "allergisoituminen" on lähinnä tiedon puutetta. Lueppa ihmeessä uudempaa kalevalamittaista runoutta, joiden kieli ja rytmi on hyvin rikasta ja syvää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti