LET'S CELEBRATE! (arvonnan voittaja)

                                         (Ilotulitteen ja monia muita ilmaisia animaatioita saa täältä)

Arvoisat, ihanat lukijani ja blogiystäväni!

Tasan vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen uudenvuodenpäätöksen ja aloin kirjoittaa kirjallisuusblogia. Minulla ei ollut mitään käsitystä blogimaailmasta yleisesti tai kirjablogeista erityisesti, mutta blogin pitäminen tuntui hyvältä ja kotiäidin elämään sopivalta tavalta yhdistää kaksi intohimoani: lukeminen ja kirjoittaminen. Päätös osoittautui yhdeksi parhaista tekemistäni! Aluksi toivoin vaatimattomasti, että muutamat kirjoista kiinnostuneet tuttavani kävisivät lukemassa blogiani, mutta lähtiessäni alkukankeuden jälkeen löytöretkelle blogisfääriin, löysinkin sieltä oman pienoismaailman. Olen kuluneen vuoden aikana saanut tutustua lukuisiin samanhenkisiin, älykkäisiin ja karismaattisiin lukijoihin ja kirjoittajiin sekä heidän blogeihinsa. Samalla oman blogini kävijämäärät ovat lyöneet minut ällikällä. Ehkä eniten minut on yllättänyt se tekemisen palo ja meininki, joka kirjabloggaajia yhdistää. Kun kaksi blogistia kohtaavat, inspiraation kipinät lentelevät ritisten ja usein minusta tuntuu, että olemme jonkin suuren äärellä, mitä se sitten ikinä onkaan.

Haluankin kiittää teitä kaikkia yhdessä ja jokaista erikseen olemassaolostanne ja ihanista kommenteistanne, jotka kannustavat, jakavat tunteita ja haastavat: yksinkertaisesti tekevät bloggaamisesta juuri niin hienoa kuin se on. KIITOS!

Vaikka viime vuotinen uudenvuodenlupaukseni osoittautui onnistuneeksi, suunnitelmani ensi vuodelle ovat maltilliset. Etanan lailla kiitävät opiskeluni kuitenkin vaativat minulta tarttumista suomalaisen kirjallisuuden klassikoihin, joten pitäkää varanne: tulossa on raskasta sarjaa aina Kalevalasta Kiveen ja niin edelleen. Vaikka arvostankin kirjallisuutemme merkkiteoksia taivaaseen asti, arvelen tukenne ja kannustuksenne tulevan jatkossakin erittäin tarpeeseen (myös uhkaus, lahjonta ja kiristys ovat sallittuja, mikäli se näyttää tarpeelliselta!).

Juhlistin syntymäpäiviä järjestämällä hyväntekeväisyystempauksen, jossa arvontaan osallistuminen edellytti Hyvä Joulumieli -keräykseen osallistumista. Valtakunnallinen keräys tuotti kaikkiaan huimat 1 034 827 ja 70 euron lahjakortteja jaettiin vähävaraisille lapsiperheille 15 000 kappaletta. Kiitos teidän, jotka osallistuitte, lahjoititte ja veitte ilosanomaa eteenpäin, muutamat näistä lahjakorteista ovat meidän yhteisten ponnistelujemme ansiota. Jokainen teistä on siis ansainnut mitä suurimman kiitoksen ja onnittelun hyvän jakamisesta eteenpäin. Palkitsisin mielelläni teidät kaikki, mutta tällä kertaa vain yksi voi voittaa. Palkinto on oikeasti aika hieno (hyvä, että maltan siitä ollenkaan luopua), nimittäin  

                           teNeues Antique Books -päiväkirja/kalenteri!

                                
Vanhojen kirjankuvien lomaan sopii merkitä muistiin tärkeät menot tai vaikkapa ne kaikista terävimmät bloggausideat!

Arvonta suoritettiin hyväksi havaitulla ja pettämättömällä Enttententtenteelikamentten-metodilla ja mitä suurimmalla ilolla ilmoitan voittajaksi

Rva Pionin Pioni puutarhassa -blogista!

ONNITTELUT VOITTAJALLE! (Rva Pioni, laittaisitko minulle yhteystietosi sähköpostiin ammanblogi@gmail.com)


Toivotan kaikille lukijoille mitä onnellisinta vuotta 2011! Tavataan ensi vuonna, vi ses!

TAIANOMAISTA!

Tervehdys kaikki!

Palasin joululomalta blogisfääriin pari päivää lupaamaani aikaisemmin. En vain kyennyt pysymään poissa! Ehkä olisin kyennytkin, mutta pukinkontista löytynyt J.K.Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat vaati päästä vuoden viimeiseksi, ei ensi vuoden ensimmäiseksi kirjaksi. Välipäivissä on minusta jotakin taianomaista: on aika kerätä kuluneen vuoden opetukset mieleen ja kääntää katse kohti tulevaa. Siksi taikamaailman tarinointi sopii mielestäni ajankohtaan erinomaisesti.

En olekaan kirjoittanut Harry Potterista täällä blogissa, ainakaan muistaakseni. Olen kaiketi fani, jos faniudeksi lasketaan se, että olen lukenut kaikki kirjat (osan kahdesti), katsonut kaikki olemassa olevat leffat ja nautin Rowlingin luomasta universumista suunnattomasti. En kuitenkaan kulje velhokaapu päällä tai tunnusta minkään Tylypahkan tuvan väriä. Jos olisin syntynyt kymmenen vuotta myöhemmin täyttyisivät viimeiseksikin mainitut ehdot erittäin todennäköisesti. 

Pottereista ja niiden luojasta ollaan monta mieltä ja osan mielestä Rowling ei oikeastaan ole tehnyt mitään kirjallisesti järisyttävää. Kaikki voivat kuitenkin tunnustaa, että kirjailija on onnistunut siinä, mistä kaiketi moni kollega unelmoi: luonut oman maailmansa, joka elää omaa elämäänsä. Siinä kai piileekin Pottereiden suurin taika. Kaikki on niin tuttua ja mahdollista, että oikeastaan se tuntuu olevan totta.

Mutta sitten Siuntio Sulosäkeen tarinoihin. Rowling on työllistänyt itsensä loppuelämäkseen. Koska velhomaailmalla on oma todellisuutensa ja historiansa, voi Rowling halutessaan kirjoitella siihen liittyviä opuksia. Ja puoliksi velhomaailmassa elävä ihailijakunta lukee ja ostaa. Kyseessä oleva kirja sisältää Rowlingin sepittämiä velhomaailman vuosisataisia tarinoita, jotka ovat hyvin grimmiläisiä ja perinteisiin kansansatuihin sointuvia. Ainoa ero on, että siinä missä jästisaduissa pahikset käyttävät taikuutta, ovat velhot näissä tarinoissa aivan normaaleja ihmisiä hyveineen ja paheineen. Tarinat käsittelevät elämän ja kuoleman peruskysymyksiä sekä olemassaolon kiperimpiä moraalisia dilemmoja, aivan kuten normaalitkin sadut. Opus sisältää viisi lyhkäistä tarinaa sekä Tylypahkan maineikkaan rehtori Albus Dumbledoren selitykset tarinoihin. 

Jos ei ole tähänkään asti Pottereista syttynyt, tuskin tarttuu tähänkään kirjaan. Mutta jos tuntee jonkun, jonka arvelee kirjasta pitävän, kannattaa tehdä hyvä työ ja ostaa kirja. Osa tuotosta nimittäin menee Rowlingin perustaman Children's High Level Groupin, orpojen lasten auttamisyhdistyksen, käyttöön. 

Ja vielä arpajaisasiaa: en ole suinkaan unohtanut arvontaa, vaan ilmoitan voittajan ja palkinnon blogin syntymäpäivänä uudenvuoden aattona. Siis vielä pari päivää jännitystä jäljellä! Jälleen kerran haluan kuitenkin kiittää kaikkia hyväntekeväisyystempaukseen osallistuneita!

Albus Dumbledorea lainatakseni:

"Juuri meidän valintamme näyttävät keitä me todella olemme, paljon varmemmin kuin kykymme." 

Siinäpä vasta onkin taianomainen ajatus!

TONTTURIKASTA JOULUA!

Kaiken joulutohinan keskellä olen yrittänyt paneutua tonttumaailmaan. Porissa sijaitsevan Satakunnan museon tonttunäyttelyyn perustuva Tontut - Satua vai totta? kirja esittelee piirrosten, valokuvien ja tekstin avulla kaiken, mitä tontuista tarvitsee tietää. Markku Hannulan piirrokset vievät pienet ja isotkin lukijat Korvatunturin maailmaan: mitä Korvatunturilla tapahtuu ennen joulua, mikä on Matteus-tontun työsarka, kuinka vanhoja tontut ovatkaan? Lukemani perusteella voin sanoa, että tällä hetkellä (aatonaatto kello 18.00) tontut ja Joulupukki nukkuvat ja keräävät voimia puolen yön aikaan alkavalle maailmanympärysmatkalle. Kirja kertoo myös, minkälaiset ovat Korvatunturin juhlat joulun jälkeen.

Vähän isommille lukijoille kirja tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa Suomen kulttuuriperinteestä ja erityisesti länsisuomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin olennaisena osana kuuluneesta kotitontusta. Lisäksi kerrotaan, miten suomalaisesta kotitontusta tuli joulutonttu. Ja kerrotaan kirjassa vielä paljon, paljon muutakin. Kirjan perusteella varsinainen näyttely Satakunnan museossa on varmasti ollut näkemisen arvoinen.

Vielä jouluaattoon asti kaikilla halukkailla on mahdollista osallistua arvontaan ja ennen kaikkea tehdä lahjoituksen Hyvä Joulumieli -keräykseen. Jo tässä vaiheessa haluan kiittää sydämestäni kaikkia osallistuneita. Olette tuoneet minulle Hyvän joulumielen sanan varsinaisessa merkityksessä!

Amma siirtyy viettämään joulunpyhiä ja välipäiviä maalle, mutta palaa ilmoittamaan arvonnan onnellisen voittajan blogin syntymäpäivänä eli uuden vuoden aattona!

Oikein rauhallista, onnellista ja iloista Joulua teille jokaiselle!

REPALEISIA SIIPIÄ JA PILVEN HOPEAREUNUKSIA

Mahataudista on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa, vielä vähemmän näin joulun kynnyksellä. Mutta koska jouluviikkoon ei pessimismi kerrassaan sovi, keksin pari positiivista puolta:

1) Jouluna voi rauhassa mässätä suklaalla, kun on edellisenä viikonloppuna elänyt muutaman päivän jaffalla ja mustikkasopalla.
2) Kauas pois mielestä jää joulustressi, kun joutuu palaamaan perusasioiden pariin eli siihen, jääkö henkiin vai ei. Kun vähän tokenee, voi katsella kaikessa rauhassa ostos-teeveetä ja vähän myöhemmin ehkä jopa lukea ja viitata kintaalla viime hetken jouluhössötykselle ja -tohinalle.

NO NIIN, enkös vaan löytänytkin tästäkin pilvestä sen hopeareunuksen??!

Repaleita oli myös Kiba Lumbergin toisessa romaanissa Repaleiset siivet (2006). Trilogian ensimmäisestä osasta olen kirjoittanut näin. Repaleiset siivet on itsenäinen jatko-osa, mutta mielestäni tarina ei avaudu ilman Mustan perhosen lukemista ensin. Siinä missä esikoinen kuvaa romaniyhteisöä sisältä päin, tarkastelee päähenkilö Memesa nyt itseään ja verensä perintöä ulkoapäin, valkolaisten keskuudesta. Romaniyhteisön pölyt jaloistaan karkoittanut Memesa päätyy lastenkotiin, mikä ainakin aineellisesti on paratiisi kotioloihin verrattuna. Yhä edelleen tyttö saa kuitenkin kokea, ettei sovi valtaväestön keskuuteen. Hän ajautuu epämääräisiin porukoihin ja sitä kautta suljettuun kasvatuslaitokseen. Kirjan alkuosa kuvaakin edeltäjänsä tavoin kulttuurien ristipaineessa elävän tytön koettelemuksia liki hengästyttävästi.

Loppuosa kirjasta sijoittuu Joutsenon opistoon, missä Memesalla on hyvää aikaa pohtia seksuaalista identiteettiään ja suuntautumistaan. Vaikka jakso on varmasti tärkeä Memesan henkilöhahmon syvyyden kannalta, itseäni epätoivoinen haparoiva teiniromantiikka alkoi puuduttaa jossakin vaiheessa. Sinänsä Lumberg teki mielenkiintoisen tulkinnan Memesan homoseksuaalisuudesta liittämällä sen romanien machokulttuuriin kuuluvaan naisen alistamiseen, mikä on aiheuttanut Memesan kertakaikkisen pettymyksen miessukupuoleen. Nykypäivänä, jolloin homoseksuaalisuus sentään laajasti tunnustetaan olevan ihmisen henkilökohtainen ominaisuus, tällainen ulkoapäin lähtevä selitysmalli tuntui hivenen omituiselta.

Suosittelen Lumbergin kirjoja kaikille edelleen. Jos ei muuten, niin muistutukseksi siitä, millaisissa olosuhteissa ihmiset ovat asuneet Suomessa vain kolme vuosikymmentä sitten. Eikä pelkästään silloin. Viime viikolla uutisoitiin, että tällä hetkellä suomalaislapsia elää köyhyysrajan alapuolella yhtä paljon kuin 70-luvulla. Se on kammottava uutinen. Mutta tälläkin pilvellä on hopeareunus. Jokainen voi auttaa. Klikkaa siis sivun ylälaidassa olevaa linkkiä ja osallistu Hyvä Joulumieli-keräykseen, samalla voit ilmoittautua jouluarpajaisiini täällä, aikaa on jouluaattoon asti!

Kenkien kertomaa

Itsenäisyyspäivän sotilaallisessa huumassa halusin pitkästä aikaa tarttua sotakirjallisuuteen. Jo vuosikausia lukulistallani on ollut Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat. Tarinan perusajatus: sotakertomus yhdeksän samoja saappaita käyttäneen sotilaan näkökulmasta oli minusta kiinnostava, mutta mitään sen kummempia ennakko-odotuksia minulla ei ollut. Eikä ole kyllä kovin paljon sanottavaa kirjan lukemisen jälkeenkään. Jostakin syystä kerrontatyylistä tuli minulle mieleen Agapetus ja niin paljon kuin häntä fanitankin, tässä se tuntui paikoitellen yhtä aikaa omituisesti naivistiselta ja tekotaiteelliselta.

Tarinassa  ja sen eteenpäin viennissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Kirja kertoo jatkosodasta yksien saappaiden vaiheita seuraten. Kuten Haanpäällä yleensäkin, suhtautuminen sotaan on hyvin kriittistä. Takakannessa kuvataan kirjan henkilöiden olevan "suhteellisuudentajuisia veijareita, jotka ovat päättäneet selvitä sodasta mahdollisimman vähällä."  Tämä kommentti oli minusta omituinen. Kirja kun kertoo viinaanmenevistä pelureita, työtä vieroksuvista äkkivääristä hunsvoteista, rikkaita leskiä etsivistä huolettomista vaimonsapettäjistä. Olenko nyt ihan oikeasti niin kukkahattutäti, etten kykene ymmärtämään, että tällainen on maailma, ainakin sodassa, ja sellainen sen kuuluukin olla?!

Kuka takakannen tekstin onkaan kirjoittanut, uskallan väittää hänen olleen väärässä. Vaikka Haanpää ei tuomitse tai osoittele, on sävy minusta silti kaikkea muuta kuin ihannoiva. Minusta Haanpää tiivistää hyvin näkemyksensä kirjansa "sankareista" ja sodasta yleensä kuvatessaan peliriippuvaista sotamies-Jaaraa: "...oli Nokkasen mielestä kauhea katsella, surkea, säälittävä. Hän oli ikäänkuin huutomerkki: katsokaa, mitä sota on tehnyt ihmiselle! "

Itsekin talvi- ja jatkosodan käyneenä miehenä Haanpäällä on ollut riittävästi substanssia käsitellä sodan ikäviä, ei-niin-sankarillisia ja vaiettujakin puolia. Siinä merkityksessä Yhdeksän miehen saappaat on kirja paikallaan.

Kerro oma kokemuksesi Yhdeksän miehen saappaista! Miten sinä olet tulkinnut Haanpään sanoman?

TÄSSÄ VOISI OLLA AINESTA PUKINKONTTIIN...

Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningatar vei minulta jalat alta viime jouluna ja oli ihka ensimmäinen kirja, jonka blogissani esittelin.

Auringonkehrä jatkaa historiallisissa tunnelmissa, tällä kertaa muinaisissa, kertomalla saamelaisen näkijätytön ja egyptiläisen kuninkaanpojan tarinan. Aikakausi ei kuulu ehdottomiin suosikkeihini, joten kärsin alussa käynnistysvaikeuksista. Myös Forsgrenin valitsema kahden kertojan näkökulma häiritsi ensin, koska muinaisessa Suomessa kaloja pyytävä tyttö ja Egyptissä auringon kanssa leikkivä faaraon poika tuntuivat olevan valovuosien päässä toisistaan. En ehkä tule paljastaneeksi juonta liikaa, jos kerron, että lopulta tytön ja pojan, sitten jo miehen ja naisen, elämäntarinat kietoutuvat toisiinsa ja yhdistyvät. Päivänkehrän päätyminen egyptiläiseen hoviin vaatii, hmmm... mielikuvitusrikasta tarinankerrontaa, mutta Forsgren onnistuu liki mahdottomassa ja tekee kuin tekeekin juonesta riittävän uskottavan. Läpi pronssikautisen Europan matkaava Päivänkehrä joutuu myös historiallisten tapahtumien pyörteisiin ja todistaa mm. Troijan tuhon. Kuten esikoisessaankin, Forsgren muokkailee historiallisesta faktasta ja kerrontaperinteestä oman mielenkiintoisen tulkintansa, mutta ei sorru ylilyönteihin.

Aivan Kolmen kuun kuningattaren veroisia kiksejä en  Auringonkehrästä saa. Osittain se johtuu varmasti suurista ennakko-odotuksista, osittain siitä, ettei mainittu aikakausi tosiaan ole itselle niitä kaikkein kiinnostavimpia. Forsgren on kuitenkin taitava kirjoittaja ja kun Päivänkehrä ja Akhi lopulta pääsevät samaan tarinaan kirjan puolivälissä, alkaa juoni kantaa ja lentää paremmin. Kirjan loppu oli jo pakko vähän ahmia.

On vielä sanottava, että Forsgren on tehnyt suururakan kirjaa kirjoittaessaan tutustumalla eri maiden muinaisperinteeseen. Erityisesti Egyptin uskonnon ja yhteiskunnan esittely on erityisen vaikuttavaa.

Kirja jätti hyvälle mielelle ja se jäi mieleen elämään, mutta en saanut siitä irti sellaista mahtifiilistä, että sormeni lentäisivät näppäimistöllä siitä teille kertoessani. Harmittaa. Tästä huolimatta suosittelen tarttumaan kirjaan. Ja jos joku miettii, mitä ihmettä antaisi joululahjaksi sille historiallisista romaaneista pitävälle sukulaiselle: kyllä, tämä voisi olla se kirja!

Meillä on joulu

Voitin Meillä on joulu -kirjan (Vuohelainen & Samuli & Vuohelainen) Leenan arpajaisista. Hän on sanonut siitä kaiken tarpeellisen täällä, mutta laitan minäkin korteni kekoon.

Olen löytänyt vasta hiljattain itsestäni taitoja, joita voisi jopa ehkä luokittella kädentaidoiksi ja joita en uskonut itselläni olevan. Johtunee henkisestä kypsymisestä (kyllä, sitä sen täytyy olla!) ja siitä, että kotiäitinä on yksinkertaisesti aikaa näpräillä kaikenlaista. Siksi tämäntyyliset kirjat ovat minulle aika uusi tuttavuus, koska aiempina jouluina minulla ei ole ollut a) aikaa b) kiinnostusta tehdä juuri muuta kuin kantaa joulukuusi sisälle.

Meillä on joulu -kirjan ehdoton etu onkin se, että askarteluohjeita myöten vinkit kauniin ja tunnelmallisen joulun luomiseen ovat sellaisia, että kuka tahansa onnistuu saamaan niiden avulla jotakin aikaan. Ohjeita löytyy laidasta laitaan: jäätauluista kuusen suolaukseen ja lanttulaatikosta brie-punasipulitähtitorttuihin. Erityisellä ilolla tervehdin juuri perinteisiä suomalaisia jouluruokaohjeita, sillä ruokapuritanistina verenpaineeni nousee aina kun aineksia täytyy lähteä etsimään lähikauppaa kauemmas.

Kirja on laadukas ja kaunis katsella. Sellainen, että pelkästään sitä katsellessa tulee hyvälle joulumielelle.  Erityisen bonusplussapisteen kirjalle voikin antaa siitä, että sitä selaillessani (olen tehnyt sitä parin viime päivän aikana paljon) minulle ei ole kertaakaan tullut perinteistä  joulukiireen tunnetta: "Voi kun pitäisi tehdä tuo ja tuo, eihän tässä mitenkään ehdi..." Jouluun valmistautuminen on osa viehätystä, jo puoli juhlaa sekin. Kirjasta riittää kivoja vinkkejä ties kuinka moneen jouluun: jo parilla uudella asialla saa kummasti joulun taikaa ja valmistautumisen tunnelmaa. Siksipä meillä on jo ilmapallot hangessa lumipallolyhtyjä varten. Ja tapaninpäivän tai loppiaisen ulkoiluretki eväiden kera - siitä tulkoon uusi perinne!

Jk. Joulun taikaa ja tunnelmaa on myös osata antaa. Osallistu Hyvä Joulumieli -keräykseen ja samalla arvontaani täällä!

JOULUHAASTEARVONTA!

Hyvää joulukuuta! Täällä ollaan erinomaisen jouluisissa tunnelmissa. Voitin Leenalta joulukirjan ja tänään aukaisimme 1-vuotiaani kanssa ensimmäistä kertaa joulukalenterin laatikon. Sieltä löytyi suklaarusina.

Kaiken kukkuraksi blogini ehtii vuodenvaihteessa yhden vuoden ikään. Haluan juhlistaa joulua ja synttäreitä hyväntekeväisyyden merkeissä. Kiitoksena kaikille lukijoilleni (niin vakituisille kuin satunnaisille), järjestän arvonnan, johon osallistuaksesi Sinun tulee vastata haasteeseen.

Monessa suomalaisessa kodissa ei odoteta tänä jouluna joulupukkia ja jouluateriaksi tarjotaan hernekeittoa. Siksi haastan juuri sinut lahjoittamaan laillani rahaa  Hyvä Joulumieli -keräykseen! Keräyksen tuotto jaetaan 70 euron arvoisina, ruokatarvikkeiden ostoon tarkoitettuina lahjakortteina vähävaraisille lapsiperheille.

Osallistuminen on yksinkertaista ja tuottaa taatusti hyvän joulumielen!

1 arpa: Lahjoita keräykseen, ohjeet löytyvät täältä. Summan saat itse päättää. Ala- tai ylärajaa ei ole!
2 arpaa: Linkitä arvontaan.
3 arpaa: Haasta lukijat mukaan blogissasi (tai ystävät Facebookissa)!

Ilmoita kommenttiboksissa, monellako arvalla osallistut!
Haaste jatkuu jouluaattoon asti (viimeinen keräyspäivä) ja arvonta suoritetaan kunhan suklaaähkystä on toivuttu. Palkinto on yllätys!

TULE MUKAAN TEKEMÄÄN HYVÄÄ!

Jk. Mieheni ihmetteli, miten kontrolloin, että kaikki jotka osallistuvat arvontaan osallistuvat myös keräykseen. Höh, en mitenkään! Toinen meistä onkin humanisti ja toinen insinööri.