tiistai 28. joulukuuta 2010

TAIANOMAISTA!

Tervehdys kaikki!

Palasin joululomalta blogisfääriin pari päivää lupaamaani aikaisemmin. En vain kyennyt pysymään poissa! Ehkä olisin kyennytkin, mutta pukinkontista löytynyt J.K.Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat vaati päästä vuoden viimeiseksi, ei ensi vuoden ensimmäiseksi kirjaksi. Välipäivissä on minusta jotakin taianomaista: on aika kerätä kuluneen vuoden opetukset mieleen ja kääntää katse kohti tulevaa. Siksi taikamaailman tarinointi sopii mielestäni ajankohtaan erinomaisesti.

En olekaan kirjoittanut Harry Potterista täällä blogissa, ainakaan muistaakseni. Olen kaiketi fani, jos faniudeksi lasketaan se, että olen lukenut kaikki kirjat (osan kahdesti), katsonut kaikki olemassa olevat leffat ja nautin Rowlingin luomasta universumista suunnattomasti. En kuitenkaan kulje velhokaapu päällä tai tunnusta minkään Tylypahkan tuvan väriä. Jos olisin syntynyt kymmenen vuotta myöhemmin täyttyisivät viimeiseksikin mainitut ehdot erittäin todennäköisesti. 

Pottereista ja niiden luojasta ollaan monta mieltä ja osan mielestä Rowling ei oikeastaan ole tehnyt mitään kirjallisesti järisyttävää. Kaikki voivat kuitenkin tunnustaa, että kirjailija on onnistunut siinä, mistä kaiketi moni kollega unelmoi: luonut oman maailmansa, joka elää omaa elämäänsä. Siinä kai piileekin Pottereiden suurin taika. Kaikki on niin tuttua ja mahdollista, että oikeastaan se tuntuu olevan totta.

Mutta sitten Siuntio Sulosäkeen tarinoihin. Rowling on työllistänyt itsensä loppuelämäkseen. Koska velhomaailmalla on oma todellisuutensa ja historiansa, voi Rowling halutessaan kirjoitella siihen liittyviä opuksia. Ja puoliksi velhomaailmassa elävä ihailijakunta lukee ja ostaa. Kyseessä oleva kirja sisältää Rowlingin sepittämiä velhomaailman vuosisataisia tarinoita, jotka ovat hyvin grimmiläisiä ja perinteisiin kansansatuihin sointuvia. Ainoa ero on, että siinä missä jästisaduissa pahikset käyttävät taikuutta, ovat velhot näissä tarinoissa aivan normaaleja ihmisiä hyveineen ja paheineen. Tarinat käsittelevät elämän ja kuoleman peruskysymyksiä sekä olemassaolon kiperimpiä moraalisia dilemmoja, aivan kuten normaalitkin sadut. Opus sisältää viisi lyhkäistä tarinaa sekä Tylypahkan maineikkaan rehtori Albus Dumbledoren selitykset tarinoihin. 

Jos ei ole tähänkään asti Pottereista syttynyt, tuskin tarttuu tähänkään kirjaan. Mutta jos tuntee jonkun, jonka arvelee kirjasta pitävän, kannattaa tehdä hyvä työ ja ostaa kirja. Osa tuotosta nimittäin menee Rowlingin perustaman Children's High Level Groupin, orpojen lasten auttamisyhdistyksen, käyttöön. 

Ja vielä arpajaisasiaa: en ole suinkaan unohtanut arvontaa, vaan ilmoitan voittajan ja palkinnon blogin syntymäpäivänä uudenvuoden aattona. Siis vielä pari päivää jännitystä jäljellä! Jälleen kerran haluan kuitenkin kiittää kaikkia hyväntekeväisyystempaukseen osallistuneita!

Albus Dumbledorea lainatakseni:
"Juuri meidän valintamme näyttävät keitä me todella olemme, paljon varmemmin kuin kykymme." 

Siinäpä vasta onkin taianomainen ajatus!

2 kommenttia:

  1. Amma, tähän kirjaan en nyt mitään osaa sanoa, paitsi paljon lumoavaa sinistä...,mutta sinulta on tulossa Kotiopettajattaren romaani. Kunpa ehtisin minäkin sen lukea uudelleen!

    Onnelista Vuotta 2011 ja kiitos tästä vuodesta, Amma♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinullekin tästä vuodesta, Leena!

    Minulla on menossa vaaleansininen kausi :)

    Luen Kotiopettajattaren romaania ensimmäistä kertaa, syystä, jonka paljastan myöhemmin. Yritän olla ahmimatta ja nautiskella!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...