torstai 2. syyskuuta 2010

Käytännön blogifilosofiaa osa 1: VAIHTOEHTOJULKISUUTTA vai SIJAISELÄMISTÄ? Miksi me bloggaamme?

Kuten edellisessä postauksessa tuli luvattua, käynnistyy syksyn kunniaksi keskustelu blogimaailmasta ja virtuaaliyhteisöistä. Kimmokkeen sain Kaarina Nikusen toimittamasta ja Jyväskylän Yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisemasta Fanikirjasta.

Toivon runsasta keskustelua! Pyydän ilmoittamaan, mikäli joku ei halua, että käytän keskustelussa heränneitä ajatuksia hyväkseni (anonyyminä luonnollisesti) kirjallisuustieteen opinnoissani. Mikäli haluat osallistua keskusteluun, mutta yksityisemmin kuin kommenttiboksissa, voit lähettää minulle spostia osoitteeseen ammanblogi@gmail.com.

[caption id="" align="aligncenter" width="368" caption="http://www.public-domain-photos.com/"][/caption]

Ja sitten asiaan!

Viikon kysymys: Miksi sinä bloggaat?

Fanikirja esitteli pari sellaista virtuaaliyhteisöjen ilmiöitä, joiden pohtiminen tuntui mielenkiintoiselta myös blogien yhteydessä.

Ensimmäinen niistä on vaihtoehtojulkisuus:

Ajallemme on ominaista, että taviksestakin voi tulla julkkis. Tyypillisinä esimerkkeinä tästä ovat erilaiset reality-ohjelmat. Mutta onko blogin pitäminenkin julkisuuden tavoittelua? Kuluneen vuoden aikana erilaisilla keskustelupalstoilla on käyty keskustelua siitä, haluavatko bloggaajat toitottaa blogeissa omaa erinomaisuuttaan. Pintapuolisella arvioinnilla voidaan sanoa, että blogin pitäjä on "tähti" ja blogin lukijat hänen "fanejaan". Toisaalta bloggaajat ovat paitsi "tähtiä", yleensä myös toisten blogien "faneja", joten periaatteessa kaikki ovat kuitenkin tasa-arvoisia.

Ette näe ilmettäni tätä kirjoittaessani, mutta se on hyvin itseironinen. Teistä en tiedä, mutta olo ei kyllä yhtään tunnu tähdeltä. Enkä pidä blogia siinä toivossa, että päätyisin julkkikseksi. Olisin varmasti valinnut jonkin hieman mediaseksikkäämmän aiheen, jos niin olisi. Toisaalta muoti- ja lifestylebloggaajien joukossa on varmastikin myös niitä, jotka oikeasti tavoittelevat julkisuutta. Onhan Suomessakin jo niitä, joille bloginpito on ansiotyötä.

[caption id="" align="aligncenter" width="329" caption="http://www.public-domain-photos.com/"][/caption]

Toinen mieltäni askarruttamaan jäänyt käsite on sijaiseläminen:

Seuraammeko toisten blogeja siksi, että blogistit tekevät asioita, joihin emme itse syystä tai toisesta pysty? Jälleen tekisi mieleni viitata muotiblogeihin: niistä voimme ihailla vaatteita, joihin meillä ei ole varaa tai jotka eivät sovi ruumiinrakenteellemme. Kirjablogit lienevät tässäkin suhteessa tasa-arvoisempia: kirjojen lukemiseen ja niistä kirjoittamiseen tarvitaan lähinnä vain aikaa (toki myös tietoa, taitoa ja innostusta!).

Toisaalta, kuten eräs blogiystäväni niin hyvin kommentoi kirjasta: "Minulle riittää, että sinä luet sitä ja kerrot siitä." Tunnustan, että kirjablogien seuraaminen on minulle sijaiselämistä. En nimittäin mitenkään ehdi, enkä aina edes halua lukea kaikkia mahdollisia kirjoja, mutta on kiva, kun joku säästää aikaani ja kertoo minulle olennaisen lukemastaan mielenkiintoisesta kirjasta. Sijaiseläminen voi siis olla myös hyvä asia!

Ja nyt arvoisat lukijat, on teidän vuoronne! Ruotikaa ja repikää, argumentoikaa ja arvioikaa edellä kirjoitettua ja ennen kaikkea kertokaa, MIKSI SINÄ BLOGGAAT?!

JK. Ensi viikolla vuorossa pohdintaa siitä, mikä blogimaailma oikeastaan on ja millaista yhteisöllisyyttä siihen kuuluu.

21 kommenttia:

  1. Aloitin blogini kolme vuotta sitten osaksi tutkimuspäiväkirjaksi ja osaksi, etten rasittaisi lähimmäisiäni tutkimuslöydöilläni ylenmääräisesti. Blogi on minulle sopiva formaatti, ne jotka haluavat lukea saavat ja minä voin kirjoittaa mitä haluan.
    Julkisuutta en lähtenyt hakemaan, mutta tiedostin kyllä että blogista tulee (koska käytän omaa nimeäni) osa verkkoidentiteettiäni. Hyvin rajatuissa piireissä nimeni on blogista saanut tunnettavuutta, mutta ei vielä läheskään tarpeeksi!
    Luen toisten blogeja... siksi, että olen kiinnostunut eri asioista. On hauskaa, että ihmiset ovat innostuneet erilaisista aihealueista ja jaksavat kirjoittaa niistä. En halua lukea valitusvirsiä ja yritän muistaa myös itse jättää niiden kirjoittamisen toisiin kanaviin.

    (Jos haluaa vastata kysymykseen "Mitä hyötyä bloggaamisesta on? voi käydä Kimmon blogissa http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/09/01/mita-hyotya-bloggaamisesta-on/ ")

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja ajatuksia. Tässä vähän (paljon) omaa blogitaustaani ja -ajatuksiani.

    Olen seurannut joitakin blogeja vuosien ajan, mutta oman blogin perustamista en ajatellut ennen kuin huomasin yhtäkkiä ottaneeni sukulaisen kodittoman kissan hoiviini. Tarvitsin äkkiä paljon tietoa kissa-asioista ja löysin kissablogit. Niissä oli ymmärrettävää tietoa ja vertaistukea. Ja yksi linkki johti toiseen ja löytyi muitakin blogeja ja pian olikin jo saatava oma blogi.

    Se oli hyvä päätös. Olen nyt blogannut vajaa pari vuotta ja harrastus on yhä tärkeämpi. Luen ja harrastan enemmän tai ainakin intohimoisemmin, koska voin jakaa kokemani netissä. Olen saanut blogin kautta virtuaalisia ja pari oikeaakin ystävää. Olen myös saanut kirjoja sekä ilmaista kissanhiekkaa. :)

    En kuitenkaan usko, että hyötymistarkoituksessa perustettu blogi voisi "menestyä". Luen itse vain sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja tuo esiin myös omaa persoonaansa ja josta huomaa, että blogi on perustettu oman harrastuksen (esim. lukeminen) ilosta eikä julkisuustarkoituksessa tai esim. että olisi hieno sivusto CV:ssä mainittavaksi. Pidän aidoista, spontaaneista blogeista. En kuitenkaan seuraa juuri muita kuin omiin harrastuksiini liittyviä blogeja. Vieraiden ihmisten päiväkirjat eivät kiinnosta minua, en seuraa muotia, ja asiajuttuja luen sitten esim. sanomalehtien uutissivuilta.

    Blogien lukeminen on minulle hyvällä tavalla sijaiselämistä: kun en voi itse koko ajan esim. lukea ja tehdä käsitöitä, minusta on nautinnollista ja inspiroivaa seurata toisten harrastamista. En kuitenkaan usein mieti, kuka blogin takana oikeasti on, vaikka tietenkin kauan tiettyä blogia seuraamalla muodostuu myös käsitys bloggarin persoonasta.

    Se, kuinka yksityisiä tai julkisia asioita blogeissa paljastetaan, on minusta mielenkiintoista. Puhun aiheesta usein erittäin henkilökohtaista blogia pitävän ystäväni kanssa. Olen sanonut, etten voi kommentoida hänen blogiinsa ollenkaan, sillä jos joku yhteinen tuttumme näkee kommenttini, me molemmat voimme paljastua. Jos taas kommentoin anonyyminä, ystäväni ei tunnista minua, ja haluaisin hänen kuitenkin tietävän, että se olin minä. Itse olen kertonut blogistani perheelleni ja aika monelle ystävälle tai tuttavalle, en kuitenkaan kaikille. Kirjoitan sillä periaatteella, että äitini ja anoppini voivat lukea kaiken minkä kerron. :) Lähetän omahyväisesti omia blogilinkkejäni ystävilleni, jos haluan esim. suositella jotakin kirjaa tai kertoa kotipihan uudistuksista.

    Yksi bloginpitämisen hyvä puoli onkin se, että blogi toimii harrastus- ja ajatuspäiväkirjana. En ihan oikeasti muista mitään edes kuukausi sitten lukemistani kirjoista, joten blogi auttaa. Ja kun kissa sai juuri ihottumaa, pystyin heti katsomaan, milloin ja millaista viimeksi oli. Blogista on hyötyä ja hupia.

    Nyt kuitenkin lopetan, tulipahan jaariteltua... Sanon vaan, että kyllä mä fanitan lukemiani blogeja, esim. tätä sinun blogiasi! :D

    P.S. mun jaarituksia saa vapaasti käyttää opintomateriaalina!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut muiden blogeja jo vuosia. Alkuun eksyin joihinkin muotiblgeihin, mutta hyvin pian niiden maailmat kävivät liian ahtaiksi. Sitten löysin lifestylen, sisustuksen ja lapset. Kirjablogeja en ollut juuri lukenut, kun vähän aina ajattelin, että ne ovat niin "hienoja" (hih), eikä kukaan varmaan lue mitään samoja kuin minä. Suunnittelin oman blogini perustamista kauan, kauan, mutta elämässäni oli syitä, jotka lykkäsivät sitä.

    Sitten kun tuli hetki, tartuin toimeen. Alkuun ajattelin, että mummi voi lukea lapsen kuulumisista ja ehkä (julkisuushakuisuutta kritisoinut!!! "En ymmärrä yhtään, miksi omasta elämästä pitää kertoa kaikille!?!") siskokin. Ja muutama ystävä, joille mainostin blogiani heti alusta asti.

    Blogini perustuu kolmeen asiaan:
    1. Halusin kirjoittaa muistiin asioita lapseni elämästä. Aika kuluu ja kaikki unohtuu, ellei jotain laita ylös. Olen huono pitämään päiväkirjoja tai edes täyttämään niitä vauvavuosimuistokirjoja. Siksi kirjoitan blogia.
    2. Blogini on kirjapäiväkirja. Jos en tekisi näin, kirjoittaisin kirjapäiväkirjaa käsin. Tämä on paljon kivempaa. En kirjoita arvosteluja vaan enemmänkin tunnelmia ja ajatuksia. Jos joku saa minulta lukuvinkkejä (moni oikean elämäni ystävä saa, tätäkin kautta), sehän on vain hyvä. Ja moni saman maun omaava on antanut vinkkejään minulle!
    3. Blogini on taideprojektini. Se on vaatimaton sellainen, mutta viimeinkin minulla on paikka kaikille kuvilleni. (Tai ei kaikille, koska olen kasvoton bloggaaja.) Päätin haastaa itseni ottamaan joka päivä kaksi kaunista kuvaa. Ihan aina en ole onnistunut, monesti kyllä.

    Nämä kolme syytä siis. Kasvottomana ja köyhänä kotiäitinä julkisuushakuisuus on naurettava ajatus, ja sijaiselämää tarjoan kenelle vain halukkaalle: jos tämä kelpaa, niin tervetuloa vaan. Ja kyllä, lukemisen kannalta sijaiselän itsekin, juuri noin niin kuin sanoin aiemmin. :) Kaikkea ei ehdi itse.

    VastaaPoista
  4. Blogini lähti liikkeelle ihan siitä sisäisestä palosta, jota tunsin kirjallisuuteen ja kuten profiilissani kerron, halusin levittää lukemisen aatetta muillekin. Olen itsevarma kirjoittaja, entinen toimittaja, kirjoituskilpailuja voittanut, joten kynnys ei ollut korkea. Se, että blogissani on muutakin kuin vain kirjoja, johtuu kolmesta asiasta: 1) Haluan pitää löyhää päiväkirjaa 2) Olen kauppiaan tytär ja tiedän, että pitää ollla sisäänvetotuotteita;-) Kukaan ei jaksa seurata blogia, jossa vain joku kirjoittaa kirjoista. 3) Olen itsekin kiinnostunut monesta asiasta

    Toisten blogeissa käyn muutamasta eri syystä ja joskus nämä kaikki syyt eivät kohdennu samaan blogiin, mutta voivat sen tehdäkin. 1) vastavuoroisuus 2) kiinnostavuus (lue: kirjablogit) 3) jokin blogissa tekee minulle hyvän mielen 4) joskus haluan tukea uutta bloggaajaa

    Miksi en käy jossain blogeissa, on pinnallisuus. Jos joku tekee vain muutaman tyhjänpäiväisen virkkeen, kun minä puurran yli 10 tuntia vuorokaudessa, miksi vaivautuisin. Jos muutamaa tyhjänpäiväistä lausetta vielä säestävät pinnalliset kuvat, siis minun mielestäni pinnalliset, ei minulla ole siihen energiaa eikä aikaa.

    Vaihtoehto yli 10 tuntia vuorokaudessa lukemiseen ja kirjoittamiseen, oli lähteä yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Ehdin jo tilata esitteet ja ottaa selville luettavat kirjat, mutta bloggaajana olen vapaampi eli maksimoin intohimoni nautinnon!

    VastaaPoista
  5. Idea blogin pitämiseen syntyi sen kummempia tuumimatta. Olen yrittänyt pitää lukupäiväkirjaa perinteisesti kynän ja paperin avulla huonoin tuloksin, ja muutamia kirjablogeja selattuani ajattelin, että miksen minäkin voisi kokeilla. Blogi on minulle lukupäiväkirja, jonne merkitsen luettuja kirjoja ja kokemuksia niistä. Kuten Lumiomena taisi mainita, myös minulle on tärkeää se, jos joku muu saa blogini kautta lukuvinkkejä. Ennen kaikkea pidän sitä omana muistikirjanani, joka sattuu olemaan kaikkien luettavissa. Se, että tekstit ovat kaikkien saatavilla aiheuttaa sen, että en voi kirjoittaa kovin henkilökohtaisia mielipiteitä tai tuoda liikaa läpi kirjan juonta.

    Blogin pitäminen siksi, että haluaa julkisuuteen, on jotenkin älytöntä. En voi sietää muotiblogeja, joista valitettavan monesta näkyy se, miten paljon hingutaan julkisuuteen esittelemällä netissä koko elämä. Olen itse tosi tarkka siitä, mitä henkilökohtaisia asioita kerron blogissani enkä todellakaan esim. bloggaa omalla nimelläni. En halua, että minut tunnistetaan, joten en ole kertonut blogistani kuin ihan muutamalle ystävälleni. En lue muita kuin kirjablogeja ja niistäkin valitsen sellaiset, joissa käsitellään minua kiinnostavia kirjoja. Minua ärsyttää se, että kun etsin netistä kirjablogeja, tulee vastaan blogeja, joissa vuodatetaan päivän tapahtumia ja kirjat jäävät sivuosaan. Vaikka vieroksunkin liiallista omien asioiden vuodattamista, on silti hauska tietää minkä ikäinen ja kumpaa sukupuolta blogin pitäjä on.

    Tulipas kirjoitettua pitkästi. Pähkinänkuoressa voin sanoa, että syyt bloggaamiseen ovat halu pitää lukupäiväkirjaa ja halu antaa lukuvinkkejä muille kirjanystäville. Lukuvinkit ovat myös syy siihen, miksi luen muiden kirjablogeja.

    VastaaPoista
  6. Kivaa lukea näitä!
    En ehdi nyt syventyä kysymykseen, mutta yksinkertaisesti bloggaan siksi, että minusta on kiva olla osa kirjabloggaajayhteisöä. Jos vaan lukisi ja kommentoisi muita, en tuntisi olevani samalla tapaa yhteisön täysivaltainen jäsen. Lisäksi listasin ja arvioin itselleni kirjoja vuosia, joten tämä on nyt sitten julkinen ja laajempi tapa tehdä sama. Tuosta julkisuudesta mietin myös vastakohtaa: bloggaajana on aika anonyymi monelta osalta eikä tarvitse olla samoissa rooleissa kuin arjessa.
    Olen tämän puolen vuoden bloggaamisen aikana hämmästynyt siitä miten paljon tämä vie aikaa!?! Itse joudun tinkimään jonkin verran sisällöstä, koska muu elämä tapahtuu muualla.

    VastaaPoista
  7. Hyvä aihe! Mä oon muutenkin koettanut palauttaa mieleen blogin alkuaikoja. Aloitin blogin maaliskuussa 2006. Alkusysäys tuli, kun parikin kaveriani oli perustanut blogin. Nämäkin blogit ovat edelleen olemassa: http://marjav.blogspot.com/ ja http://katereen.blogspot.com/. Mietin, millainen olisi minulle sopiva blogi. En halunnut mitään henkilökohtaista "nyt tiskasin ja kohta ulkoilen ja aijai kun tuli paha mieli kun tutuntuttu katsoi pahasti kauppajonossa" vuodatusta. Lukupäiväkirja tuli mieleen, koska lukeminen on aina ollut minulle läheinen harrastus ja koska arvelin, että lukukokemuksista kirjoittamalla juttua riittää eikä tarvitse mennä minnekään henkilökohtaisuuksien puolelle. Minulle oli tärkeää, että aihe on sellainen josta voin kirjoittaa omalla nimellä, ilman että pitää pelätä paljastumista.

    Muita kirjablogeja rupesin löytämään vasta paljon paljon myöhemmin. Minulla ei siis ollut varsinaista esikuvaa kirjablogien suhteen, vaikka olihan niitä ollut olemassa jo pitkään. Tämä nykyinen kirjablogien runsaus ja suoranainen verkosto on uusi ilmiö. Uskon, että kirjablogien ääni on tärkeää. Se on jotain muuta kuin "virallisen" kulttuurieturintaman snobbailu ja jotain muuta kuin kustantamojen ja kirjakauppojen markkinointiliturgia. Nostamme esille tavallisen lukijan äänen ja tavallisen suomalaisen lukemismieltymykset. Tärkeimpänä se, että kirjan ei tarvitse olla uutuus, jotta se kiehtoisi lukijoita. Kirjabloggaajat kirjoittavat kaikenikäisistä kirjoista.

    VastaaPoista
  8. Jatkan vielä: mä en siis ollut ikinä pitänyt mitään lukupäiväkirjaa vihkoon, exceliin tms, ennen blogia. Mutta oli mulla ollut usein mielessä, että oispa kiva jakaa ajatuksia just tästä kirjasta jonkun kanssa. Tilaisuuksia oli harvoin, koska ensinnäkin kaikki kaverit eivät lue, ja nekin ovat lukevat, eivät välttämättä ole lukeneet sitä samaa kirjaa tai jos ovat, siitä voi olla niin pitkä aika ettei jompikumpi enää muista kunnolla kirjaa. Joten blogin aloittamisen jälkeen mulle oli itsellenikin todella kiva yllätys, miten paljon niitä päässä pyöriviä ajatuksia kirjasta sai purettua blogiin. Pisimmät kirjajuttuni ovat olleet sellaisia, että ne ovat yllättäneet suorastaan itsenikin. Kirjoittaminen siis todella auttaa jäsentämään ajatuksia!

    VastaaPoista
  9. Minullekin varmaan viimeinen pisara blogin perustamispäätökselle oli tuo jonkinlainen halu kuulua bloggaajayhteisöön. Olen lukenut muoti-, lifestyle- ja kirjablogeja jo vuosia. Koska en ole sisimmiltäni mikään rätti-ihminen (anteeksi...) enkä halua esitellä elämääni laajasti netissä, kirjablogi tuntui ehdottomasti fiksuimmalta ratkaisulta. Toisekseen ajauduin juuri kirjablogin perustamiseen siksi, että olin kaivannut mahdollisuutta kirjoittaa kirjoista ja analysoida lukukokemuksia, eikä perinteisen lukupäiväkirjan pitäminen paperilla tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, jos omiin ajatuksiin voisi saada netissä vastakaikua tai ajatuksia herättäviä kommentteja.

    Ja kyllä, kirjablogien lukeminen on minulle siinä mielessä sijaiselämistä, että paitsi poimin sieltä vinkkejä luettavista kirjoista, teen päätelmiä myös siitä, mihin en aikaani halua käyttää.

    VastaaPoista
  10. Alkuun on pakko todeta kaksi asiaa: ensiksikin, hurjan mielenkiintoinen ja omia tutkimusintressejä osin lähellä oleva aihe. Toiseksi, vaihtoehtojulkisuuden ja sijaiselämisen lisäksi olisi hyvä saada muita vaihtoehtoja. Yksi sellainen on vastavuoroisuus, tasaveroinen nettiyhteisöllisyys. On toki joitakin blogeja, etenkin muotiblogeja, joilla on "oikeita" faneja.

    Bloggaaminen on mielestäni vain yksi jatke internetyhteisöjen pirtaan ircien, keskusteluryhmien, www-sivujen ym. jälkeen / lisäksi. Näin etenkin meidän "vanhempien virtuaaliyhteisösukupolven" edustajien kanssa. Toiseksi bloggaaminen voi alkaa yksityisestä ja muuttua julkiseksi tai toisin päin.

    Miksi bloggaan?
    Kyse on eräänlaisesta luontevasta jatkosta. Olin 1990-luvulla erään laulajan fani ja innostuin kovasti nettiyhteisöistä, osallistuin hyvinkin pitkiin keskusteluihin, tapaamisiin ja perustin omat nettisivuni. Myöhemmin jatkoin tällä saralla myös työni puolesta.

    Kun esikoiseni syntyi, mietin, kuinka helpoiten kertoa vauvakuulumisia kaukana asuville sukulaisille, isovanhemmille ja ystäville. Perustin blogin vauvalleni vuonna 2006 ja jatkan sitä edelleen kahden lapsen äitinä. Se oli ensin avoin, mutta ihan järkevistä syistä muutin lapsiblogini suljetuksi.

    Olen aina lukenut paljon, minkä vuoksi päätin luontevana jatkona "blogiuralleni" aloittaa lukupäiväkirjan Bloggerissa. Aluksi blogiani lukivat vain muutamat ystäväni eikä se oikein saanut siipiä alleen. Tärkeä vastavuoroisuusperiaate puuttui. Pitkän hiljaiselon jälkeen aloin lukea muiden blogeja vasta syksyllä 2009. Ihastuin nk. lifestyleblogien kauniisiin kuviin. Loppuvuonna 2009 oma Lumiomena-blogini saavutti nykyisen muotonsa. Pääpaino on kirjoilla, mutta tuon mukaan muitakin arkeni elementtejä.

    En koe olevani julkisuushakuinen. Koetan pitää oman henkilöllisyyteni salassa enkä periaatteesta tuo perheeni tai lasteni kasvokuvia julki. Toisaalta jätän sellaisia johtolankoja, että minut voisi periaatteessa tunnistaa, jos jolla kulla intressejä olisi (mitä epäilen). En myöskään halua blogiani mainoksia enkä esimerkiksi Facebookissa mainosta blogiani statuspäivityksissäni. En tahtoisi puolituttujeni tietävän tästä harrastuksestani. Osin kyse on itsekriittisyydestä. Olen opiskellut kirjallisuutta aineopintojen verran enkä millään ilkeäisi tuoda puolivillaisia arvioitani kirjallisuudentutkijaystävieni tietoon.

    Nimimerkin takaa on vapaampi lukemaan kaikkea, niin viihdettä kuin tajunnanvirtaista nykykirjallisuutta.

    Toisaalta kaikkea bloggaamista leimaa yksityisen ja julkisen välimaasto. Vaihtoehtojulkisuuden sijaan voisi ehkä puhua jonkinlaisesta nykyajan DIY-kulttuurista? Pöytälaatikkokirjailijat, erilaiset aatesuuntaukset, tutkimukset ym. saavat äänensä kuuluviin omalle yleisölleen, mutta vastavuoroisuusperiaatteen mukaan. Blogger on eräänlainen hiekkalaatikko tai kahvihuone: "jos sää kommentoit mun blogiani, niin mäkin kommentoin sun. Ja jos me kommentoidaan tarpeeksi, niin meistä tulee blogiystävät" :) Se on osa hyvää blogietikettiä.

    P.S. Amma, koetan laittaa sulle niitä kirjallisuuslistoja nettitutkimukseen pian. On ollut vähän kaikenlaista enkä ole ehtinyt paneutua asiaan. Minun e-mailini löydät blogistani.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen aihe ja hyviä vastauksia! Minun syyni blogin aloittamiselle oli se, että rakastan kirjoittamista ja kirjoja. Löysin kirjablogit joskus, kun pyörin netissä ja aloin lukea niitä oman kiinnostukseni sekä ammatillisen kiinnostuksen merkeissä. Tässä on tullut kirjastoalaa opiskelua jo muutama vuosi.
    Olen joskus kauan sitten kirjoittanut nettiin arvosteluja kirjoista, mutta se sitten jäi, vaikka lukeminen pysyi. Viime vuonna tuli kipinä kokeilla pitää blogia kirjoista ja niin aloitin tuon lukupäiväkirjan ja aika hyvin olen saanut itseni päivittämään sitä.
    Minusta on kiva olla osana kirjabloggaajayhteisöä, vaikka olenkin melko ujo kommentoimaan. Olen aina ollut parempi keskustelemaan kasvokkain kuin puhelimitse/netissä (ellei kyseessä ole paras ystävä), mutta yritän kovasti petrata ja heittää kommenttia.
    En hae bloggaamisella julkisuutta, vaan lähinnä vain haluan kirjoittaa kirjoista ja lukea niistä muiden blogeista. Muiden arvosteluista on hyötyä - sen lisäksi, että löytäisin itseäni kiinnostavia kirjoja - myös tulevan työni kannalta, sillä esimerkiksi itse en juurikaan välitä dekkareista, mutta luen arvosteluja niistä, koska sitten osaan sanoa edes jotakin, kun asiakas tulee kysymään jotakin hyvää dekkaria.
    Mutta kaikkein mukavinta minusta on se, jos joku löytää blogistani kirjan, jonka haluaisi itsekin lukea. Siitä tulee hyvä fiilis, sillä olet edesauttanut sen jonkun lukuintoa :) Tästä tuleekin mieleen, että tämä on ehkä minulle eräänlaista "kirjastotäteilyä" verkossa. Voin suositella kirjoja ja lukea niistä :D

    VastaaPoista
  12. Aloitin kirjablogin kaksi vuotta sitten, kun ystävä ehdotti, että etkö voisi pitää meille kavereille blogia, kun kuitenkin luet kaiken ja me aina kysytään sulta vinkkejä. Blogi oli siis tilaustyö. ;) Asiaa edesauttoi ensin opiskelu ja sitten työ kirja-alalla - huomasin mesoavani yhä useammin myös vapaa-ajalla ystäville kirjoista ja kirja-alan tapahtumista. Koska kirjoitan työkseni, blogin ylläpito on nopeaa ja rentoa, haen sillä myös vaihtelua työelämän asiallisempaan kirjoittamiseen. Haluan kirjoittaa omalla äänelläni just sitä diibadaabaa, mitä mieleen juolahtaa. Tässä mielessä blogi on myös kirjoitusterapiaa.

    Alunperin epäilin, että blogi saa ystävistäni n. 10 lukijaa. Eniten yllätti se, että puolen vuoden kuluttua ystävät kävivät blogissa harvoin, mutta muita tuntemattomia lukijoita oli ilmestynyt jostain sata.

    Blogin alkuperäinen idea muuttui: ystäville kirjoittamisen sijaan sain itselleni kokonaan uuden kirjayhteisön - lukijoita ja muita bloggaajia, jotka pitävät hyviä blogeja ja jotka kommentoivat omia postauksiani hauskasti ja kiinnostavasti. Saan lukijoilta oikeasti uusia ideoita ja ajatuksia. Nykyään ystävät harvemmin kommentoivat juttujani (en tiedä, käyvätkö edes lukemassa), mutta saatan törmätä aiemmin tuntemattomiin lukijoihin ihan livenä.

    Se on hassua, mutta ei negatiivista. Jos haluaisin olla julkkis, tekisin jotain muuta. Mutta silti omassa yhteisössä arvostuksen saaminen kannustaa jatkamaan. Bloggaus on vienyt mennessään, mutta päätän silti parin kuukauden välein lopettaa, koska en osaa kirjoittaa mitään, juttuni ovat tyhmiä, ei niitä kukaan lue ja ketä kiinnostaa. Aikaakin menee. ;) Sitten saan yhden hyvän kommentin ja innostun uudestaan.

    Jos haluat yhden vastauksen sanon, että se on yhteisö.

    VastaaPoista
  13. Satunnainen blogikirjoittaminen on hyvää vastapainoa lapsiperheen isän arjelle.
    Blogikirjoittaminen on myös sijaiselämää jossa Artsin tai Artoteen -nimimerkin taakse on hyvä nojautua enkä varmastikaan siirry ikinä käyttämään omaa nimeäni - en näe sille mitään syytä. Ainoa missä olen taipunut on kotikaupunkini paljastaminen. Pääsyy miksi haluan kirjoittaa blogia on se, että halua tulla paremmaksi kirjottajaksi. Vaikka sitä en vielä osaa, yritys on ainakin kova. Tämä juontaa siihen että kirjoitan arkisin paljon sähköposteja joten työn ulkopuolinen raapustelu (ja sen raapustelun miettiminen) helpottaa arjen sähköpostihelvettiä. Mikään julkisuus ei kuitenkaan kiinnosta enkä usko sellaisen tapahtuvankaan.

    Oman pienen blogini aihepiiri on suht laaja, mutta sisältö on vahvasti keskittynyt mielenkiintoisin kirjoihin. Painotus sanalle mielenkiintoinen, vaikka luenkin välillä niitä Suomalaisen Kirjakaupan valtavirtajulkaisuja, mielenkiintoisimmat kirjat löytyvät lähes poikkeuksetta tämän valtavirran ulkopuolelta. Tänne Suomalaiseen blogimaailmaan kaipaisin myös lisää tavis-miesten kirjoittamia kirjallisuuteen ja lukemiseen keskittyviä blogeja, ei siis mitään kirjailijoiden tai muiden "kynäammatilaisten" pyörittämiä fanisivustoja. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, te naiset (?) kirjoitatte hienoja blogeja suurimmaksi osaksi kiehtovista kirjoista. ;) Loppu meni tietenkin vuodatuksen puolelle mutta tässä oma panokseni aiheelle.

    T: Artsi

    VastaaPoista
  14. Artsi kommentoi tärkeästä asiasta: tuntuu, että suurin osa kirjabloggaajista on naisia. Missäs ne miehet on? Poikkeuksiakin on, esim. Tavaus-blogissa on hyviä juttuja ja sitä kirjoittaa mies, samoin Kirjahyllyä.

    Linkit siis:
    http://tavaus.blogspot.com/
    http://kirjahylly.blogspot.com/

    VastaaPoista
  15. I have but one lamp wait which my feet are guided; and that is the lamp of experience. I know of no way of judging of the future but by the past. (Patrick Henry, American statesman)

    VastaaPoista
  16. Itse en bloggaa vielä, mutta aloitan varsin pian. Syynä on se, että haluan ottaa kantaa milloin mihinkin. Ajatus syntyi lähinnä siitä, että yllätän itseni päivittäin sanomalla joko oppitunnilla tai opettajien huoneessa lauseen: "tämä ei ole virallinen kanta, mutta minun mielestäni..."Ehkä ajatus siirtyy teoiksi vielä tämän vuoden puolella, minä kun yleensä suunnittelen, en niinkään tee:)

    VastaaPoista
  17. kiva lukea toisten kirjaelämyksistä ja vaihtaa vihjeitä

    VastaaPoista
  18. Minä aloitin kirjoittamaan blogia, koska olen aina lukenut paljon ja halusin päästä purkamaan jonnekin lukemisen synnyttämiä ajatuksia. Toinen vaihtoehto olisi varmaankin jonkinlainen live-lukupiiri. Kirjoista puhumisen tarve vain oli valtava -ja on edelleen. En usko, että jaksaisin blogata kovin monesta muusta asiasta yhtä intohimoisesti kuin kirjoista. No, ehkä toisesta rakkaudestani, flamencosta ;-)

    Julkisuutta en erityisesti havittele. Olen kertonut jossain vaiheessa blogiani oman nimeni, joten tiedot kyllä löytyvät sieltä, jos kaivaa. Eli en piilottele oikeaa nimeäni, mutta kirjoitan silti ns. nimimerkillä eli ilman sukunimeä. Koen kuitenkin, että nettiminäni on ihan samanlainen kuin "oikea minäni".

    Kirjallisuuden maailma vain on minulle rakas ja kun nykymaailmassa on mahdollista olla netin kautta yhteydessä muihin lukijoihin niin miksi en tätä hyödyntäisi?

    Olen muuten kirjoittanut blogissanikin syitä blogata muutamaan kertaan, ainakin täällä:

    http://kirjani.vuodatus.net/blog/436377/welcome-tervetuloa/

    VastaaPoista
  19. Mun blogissa oli joskus keskustelua miesten bloggaamisesta ja sain monta miesblogivinkkiäkin: http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2010/04/bloggaavatko-miehetkin.html

    VastaaPoista
  20. Miesbloggaajien vähyyttä olen minäkin taivastellut. Onneksi on Artsi ja muutama muu, kannattaa käydä Jennin linkistä katsomassa. Tervetuloa blogijoukkoon Tuomas, lähetähän linkkiä kun siirryt sanoista tekoihin :)

    VastaaPoista
  21. Kirjoista juttelemisen kaipuusta omakin bloginpitoni lähti liikkeelle. Ensin yritin löytää jotain kirjafoorumia mutta en löytänyt ainakaan kovin aktiivista kotimaista sellaista. Sitten hoksasin etsiä kirjablogeja ja löysin aluksi muutaman, joiden seuraaminen tuntui heti jotenkin kotoisalta. Aiemmin, kuten itsekin tuossa myöhemmässä postauksessasi kirjoitat, blogimaailma oli jokseenkin vieras paikka enkä osannut kuvitellakaan mitä kaikkea sieltä voisi löytyä. Kaverin kissablogia olin joskus käynyt kurkkimassa mutta siinä se taisikin olla.

    Löysin lisää kirjablogeja ja kun olin seuraillut niitä jonkin aikaa, alkoi tuntua siltä että haluan omankin. Alunperin syynä oli se, että oma blogi on yksi väline lisää kirjoista keskustelemiseen. Siellä voin kuulla muiden mielipiteitä niistä kirjoista joita olen itse juuri lukenut ja tuoda esille ja suositella niitä joista olen erityisesti pitänyt jne... Tämä pätee toki edelleenkin, mutta sittemmin myös yhteisöllisyydestä on tullut yhtä tärkeä bloggaamisen syy. Miksikäs ei sitä viihtyisi hyvin porukassa joka jakaa yhteisen (intohimoisen) kiinnostuksen kohteen :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...