keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Ensi-illan kunniaksi...

Lukuhommat ovat jääneet viime aikoina vähälle. Liekö syy kesässä vai sitten Queneaun aiheuttamassa posttraumaattisessa tilassa :) Koska aakkosurakkani on kuitenkin tähän mennessä edennyt hämmästyttävän nopeasti, olen sallinut itselleni lusmuilun hyvällä omallatunnolla. Lähipäivinä olenkin keskittynyt kaikkeen sellaiseen, mikä vain haiskahtaakin naiselliselle hömpälle. Katsoin äsken jopa Kauniit ja Rohkeat ensimmäistä kertaa vuosikausiin! Ehkäpä siksi kirjastostakin lähti mukaan tämä Sex and the City, Sinkkuelämää -elokuvakirja, joka esittelee nimensä mukaisesti kulttisarjan jatkoksi syntynyttä elokuvaa.



Sanottakoon nyt heti kättelyssä, etten pitänyt elokuvasta ollenkaan. Lähinnä siinä ärsytti Carrien ja Kihon lapsellinen käytös. Nainen on neljäkymmentä ja mies on jotain, hmph, sata vuotta, mutta siitä huolimatta häät perutaan aavistuksen ennen h-hetkeä puhelimitse (kas, kun ei textarilla: "hei mä en haluu olla enää sun kaa") ja vuosikausien on off-suhde kuopataan saman tien, ilman, että pariskunta puhuisi sanaakaan keskenään jälkeenpäin. Hieman liian teinimäistä ollakseen uskottavaa, sanoo tämä alle kolmekymppinen kotiäiti. Mutta ehkä olen kasvanut purkissa.

Elokuvakirja kertoo elokuvan käsikirjoittamisesta ja tekemisestä näyttelijöiden, ohjaajan ja muun tuotantotiimin näkökulmasta. Elokuvan juoni käydään kuvallisesti läpi tekijöiden kommenttien siivittämänä. Kuten Sinkkuelämää-tyyliin hyvin sopii, on kirja visuaalinen ja värikylläinen. Luonnollisesti naisten asut ja muoti ylipäänsä pääsevät kirjassa hyvin esille.

Kirja nosti elokuvan arvostusta melko paljon. Arvostan aina sitä, kun ihmiset ovat nähneet vaivaa asiansa eteen. Näin on selvästi myös Sinkkuelämää-elokuvankin kanssa. Tässä muutamia huomion arvoisia poimintoja ja makupaloja (kuvia klikkaamalla näet ne suurempana):

Ihmettelin syvästi Carrien hääpukua. Se oli minusta kammottava ja komeuden kruunasi turkoosin väriseksi maalattu kuollut kanarialintu päässä. Lisäksi meikki sai Carrien näyttämään lähinnä Julmia Juonisen ja vampyyrin yhdistelmältä. Nyt kirjan luettuani tiedän, että Vivienne Westwoodin puku valikoitui sillä perusteella, että Carrien täytyi näyttää siinä mahdollisimman hylätyltä ja pieneltä. Siinä puku totisesti onnistuu. Sydäntäni lämmittää myös tieto siitä, etten ollut ainoa, joka ei suoralta kädeltä lämminnyt värjätylle kananpyrstölle.





Kihon ostama asunto on varmasti kenen tahansa asuntotaivas. Aika hauska yksityiskohta on tässä(kin) kohtauksessa Carrien yllä nähty vyö, jonka puvustustiimi nimesi Rogeriksi. Laskekaapas huviksenne, kuinka monessa eri asukokonaisuudessa käytetään samaa vyötä. SJP olisi kuulemma halunnut käyttää sitä aina, mutta tuotantotiimi ei antanut :)






Tämä Mirandan No Dress Code-jakku on aivan ihana. Mistähän tuollaisen saisi?






Kirja on siinäkin mielessä kätevä, että jos johonkin elokuvassa nähtyyn asuun on ihastunut, voi sen alkuperän tarkistaa The Look Bookista. Charlotten naisellinen ja klassinen tyyli on aina miellyttänyt omaa silmääni eniten, entä kuka on sinun suosikkisi?






Olen katsellut elokuvaa lukuisia kertoja sieltä täältä, sillä se on pyörinyt koko talven kiivaasti Canalilla. En kuitenkaan ole koskaan tajunnut, että Tuhkimo-satu kulkee elokuvan hallitsevana teemana. Tässä kohtauksessa Carrie värittää Tuhkimon kengän siniseksi. Juuri samanvärisen Manolon Kiho pujottaa lopulta Carrien jalkaan. Juuri tällaisista hiotuista detaljeista pidän! Vaikka en sitten niitä itse tajuaisikaan.






Uuden Sex and the City 2-trailerin perusteella jatko-osan teema on Aladdin. Tullessani ykkösen jälkeen teatterista toivoin sydämestäni, ettei uusia elokuvia enää tehtäisi. Nyt tämän kirjan luettuani huomaan kuitenkin, että vaikka juoni ei aina kantaisikaan, tekevät huolellisesti hiotut yksityiskohdat jo paljon. Itse asiassa olen virittynyt  niin tunnelmaan, että iltavapaa on jo anottu kesäkuun toiselle päivälle!

4 kommenttia:

  1. Hauska, keväisen kepeä aihe :) En tiedä, luetko minkä verran elokuva-arvosteluja, mutta tämän aamun HS:n Nyt-liitteessä Sinkkuelämää 2:sta kuvailtiin yllättävä nokkelaksi ja raikkaaksi. Itse toivon tuon "kesähömpän" näkeväni, vaikka yleensä katson aika erilaisia elokuvia. Ehkä juuri tuollaista kuvailemaasi yksityiskohtien hiomista ja _rehellistä_ pinnallisuutta kaipaa aina ajoittain - sitten voi taas tarttua johonkin vakavampaan teokseen, kirjaan tai elokuvaan :)

    Ja se tyyli - minäkin pidän eniten Charlotten klassisesta tyylistä, vaikka henkilöhahmona Miranda ja jopa Carrie ovat hauskempia ja moniulotteisempia.

    VastaaPoista
  2. Juu, välillä täytyy vähän keventää ja keskittyä pinnalliseen. Sitten taas jaksaa yrittää sivistyä ja kehittyä ihmisenä :)
    En ole ehtinyt vielä lukea HS:n arviota, mutta mieheni referoi sen minulle. Täytyy vielä itse lukaista se ennen keskiviikkoa. Mieheni nimittäin järjesti minulle ruhtinaallisen vapaan illan elokuvissa!

    VastaaPoista
  3. Hyvä artikkeli ja paljon kuvia. Testailen samalla kommentointia.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...