torstai 25. maaliskuuta 2010

Rikollisen testamentti



Aleksandr Kuprinin Kadulta-novellia uskaltaa suositella! Venäläisen kirjallisuuden ystävät pitänevät siitä ilman muuta, mutta tästä kannattaa aloittaa sellaisenkin lukijan, joka saa puistatuksia jo pelkästään  Karamazovin veljesten näkemisestä.

Tarina alkaa kapakasta ja päättyy kadulle. Päähenkilö, katujen mies Andrei, roisto, alkoholisti ja röyhkimys kertoo tarinansa olutpalkalla. Andrein elämä on ollut täynnä valheita, iljettävyyksiä ja laittomuuksia, mutta siitä huolimatta hän on aina jaksanut jatkaa matkaa kohti uusia pettymyksiä.

Kuprinin teksti on erinomaisen elävää. Erityisen pirteän tarinasta tekee se, että se on kirjoitettu Andrein monologiksi tuopin äärellä, varsinaista kertojaa ei siis ole. Elämäntarinan lisäksi tekstiin on tallentunut yhtä hyvin pienet humalaiset laulunpätkät kuin juomatilauksetkin. Kuprin on onnistunut niin hyvin, ettei hän niinkään ole kirjoittanut novellia, vaan luonut elävän muotokuvan samanlaisella tarkkuudella kuin Rembrandt konsanaan.

Itse tarina on kaikessa karuudessaan riemastuttava ja täynnä hirtehistä huumoria. Andrei kertoo toinen toistaan törkeämmistä tempuistaan, jotka vain pahenevat tarinan edetessä. Siitä huolimatta tuo lurjus vaikuttaa kaikessa rehellisyydessään lähes sympaattiselta. Ilmeisesti tästä syystä myös näkymättömäksi jäävä kuuntelija tarjoaa tuopin toisensa jälkeen.

Kuprinin tekstin todellinen hienous paljastuu sen luomassa kuvassa venäläisestä yhteiskunnasta. Vaikka Andrei kertoo omaa henkilökohtaista tarinaansa, paljastaa hän samalla lukuisat epäkohdat: sotilaiden siveettömän elämän, kaikkialla rehottavan korruption, papiston kitsauden vain muutaman mainitakseni. Eipä liene liian uskaliasta tulkintaa, jos näkee Andrein venäläisen yhteiskunnan karrikoituna henkilöitymänä.

Kuprin antaa äänen yhdelle kadun miehelle muutamaksi tuokioksi ennen valomerkkiä. On vaikea päättää, ajoiko Kuprin hahmollaan köyhälistön asemaa vai ei. Andrei on itse tiensä valinnut, mutta toisaalta ympäristönsä tuote. Olipa hän mitä tahansa, muutaman tuokion jälkeen hän häipyy tuhansien kaltaistensa tavoin hämärään, kadulle.

"Au reservoir, monsieur, kuten ranskalaisen sanovat."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...